sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Viikko 17



Ma: -
Ti: -
Ke: a:kevyt pyöräily 9km + kävely 30’, i:kävely 90’
To: kävely 30’
Pe: 5km kevyt
La: -
Su: pyöräily 14km
--
Yht: 5km

Työmatkapyöräilyihin tuli heti kauden pientä taukoa kun pyörän taka-akseli katkesi valtavan massan tai järjettömän vääntömomentin takia. Kevyt pyöräily on hyvää palauttavaa liikuntaa mikä onnistuu maratonin jälkeenkin silloin kun jalat eivät vielä kestä juoksua. Tuli sitten kokeiltua kävelyä hieman entisaikojen suurjuoksijoiden tyyliin. Hanneksen, Paavon ja Villen kävelylenkit nousivat arvostuksessani entistä korkeammalle kun mielestäni reipas kävelyvauhti osoittautui vähän vajaat 8min/km:ksi. Em. kaverit käyttivät 40km kävelylenkkiin aikaa 4.15-4.30 eli n. 6.30/km!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lontoon maraton 2013

Tällä kertaa olin ottanut hotellin Croydonista eli vähän kauempaa keskustasta. (Voin suositella Hampton by Hiltonia, missä on ainakin ajoissa etukäteen maksamalla huomattavasti parempi hinta-laatusuhde kuin keskustan pikkuhotelleissa. Ja sijainti on sopivasti Gatwikin ja keskustan välisen junaradan varrella.) Hotellista sai aamupalan jo klo 6, joten ei ollut tarvetta turvautua omiin eväisiin. Lähdin 7.30 junalla ja London Bridgen asemalla vaihto siniseen lähtöön (lähtöpaikkoja on kolme) Blackheathiin vievään junaan. Asemalta vielä valtavan ihmismassan mukana 10min kävely lähtöalueelle, minne saavuin 8.30 eli puolitoista tuntia ennen starttia. Sadoille UK:n mestaruusmaratonille osallistuville oli taas oma alue aivan lähtöpaikan vieressä ja siellä oli isot teltat varusteiden vaihtoa / löhöilyä varten (jos ei halunnut nauttia auringonpaisteesta ulkona), vesi- ja urheilujuomapulloja tarjolla (jos joku vielä tässä vaiheessa haluaa juoda) ja vessoja niin paljon ettei tarvinut jonottaa.

Kenialaiset eliittimiehet näyttivät tekevän hyvin hidasvauhtista alkuverkkaa nurmikolla jo ennen yhdeksää. Itse vein varustekassin 9.30 vieressä olevaan varusterekkaan ja menin tekemään kevyen alkuveryttelyn tienpätkälle joka oli varattu pelkästään mestaruusmaratoonareille. Jo veryttely tuntui tahmealta, mutta sehän ei yleensä kerro mitään siitä miten kisassa kulkee. 9.40 menin 100m päässä lähtöviivasta odottavien järjestäjien rivistön luokse ja pääsinkin hyviin asemiin kun 9.45 alkoi porukkaa sulloutumaan kohti lähtöaluetta. Hetkeä myöhemmin järjestäjät alkoivat päästämään meitä pikkuhiljaa lähemmäs lähtöviivalla odottavia eliittimiehiä ja klo 10 lähdön koittaessa olinkin vain puoli metriä Makaun takana (sen jälkeen ero hieman kasvoi). Kenialaisilla näytti muuten olevan uudet Adios boostit jalassa ja kävin itsekin niitä kokeilemassa Oxford streetin Adidas-liikkeessä. Vaikuttivat varsin hyviltä jalassa ja taitavat olla munkin seuraavat maratontossut sitten kun kaikki ykkösmallin Adiokset on juostu loppuun. Vain pohjan ohuus ja pehmeys päkiässä vähän epäilytti, mutta omaan jalkaan tuntuivat paljon paremmilta kuin Adios kakkoset.

Takaisin itse kisaan. Tavoitevauhti oli 3.47/km eli 6.06/maili. Ekat kilsat nyt meni hurmiossa huomaamatta ja vitosen kohdalla olin 20s aikataulua edellä. En kuitenkaan ollut vauhdista huolissani, sillä ekalla vitosella on jonkun verran alamäkeä. Jo tämän jälkeen vauhti alkoi kuitenkin hidastumaan ja kymppiin mennessä ennakot olivat jo kutistuneet nollaan. 15 kilometrissä olin laskujeni mukaan 25s jäljessä ja tuntemukset sellaiset että olisin ollut jo valmis keskeyttämään. Jossain näillä paikkeilla tuli kisan eka jänis selkä edellä vastaan hölkkäillen tosi hitaasti ja meinasin liittyä seuraan. Elättelin kuitenkin toiveita että juoksu alkaisi vielä kulkemaan ja toisaalta maaliinkin pääsisi helpommin reittiä pitkin kuin jonottamalla  metroon ikuisuuden.

Puolimatkassa oltiin jo toista minuuttia aikataulusta jäljessä ja tein lopullisen päätöksen alkaa hölkkäilemään ja unohtaa kellon. Maratonwaterloo oli saavutettu jo huomattavasti ennen Waterloon siltaa. Joskus tuli kuitenkin kelloa vilkaistua kun jännitti että alittuuko kolmen tunnin haamuraja. Siinä hölkkäillessä hienossa kevätsäässä oli aikaa tehdä havaintoja ympäristöstäkin. Huomasin mm. että sininen katkoviivoin tehty reittimaalaus koostui kolmesta vierekkäisestä raidasta, mikä ei liene sattumaa. Poliiseja näkyi reitin varrella varsin paljon. Ja vikat lähemmäs 10km oli todella paljon katsojia ja meteli vaan koveni loppua kohden. Vois olla hienoa lasketella Thames-joen vartta viimeistä alamäkeä kohti PB:tä. Jospa sitten kolmas kerta Lontoossa...

Maaliinkin saakka lopulta päästiin vain vähän merimiesasuisen juoksijan perässä. Merirosvo oli mennyt ohi jo ajat sitten. Maalista piti vielä jatkaa The Mallia pitkin 800m kävelyä varusterekkojen ym. ohi ennen kuin pääsi ulos maalialueelta ja järjestäjien kannustusten ulottumattomiin. Sieltä sitten suuntasin paikallisen seurakaverin kutsumana hänen hyväntekeväisyysjärjestönsä kilpailun jälkeiseen vastaanottoon missä ”heidän” ensimmäisen juoksijan saapumista oli vastaanottamassa koko henkilökunta hurraten ja vaatien mm. valokuvaan mitalin kanssa (eikä nolottanut yhtään). Suihkun lisäksi sai vajaan tunnin kestäneen hieronnan ja vähän evästä, joten ihan kannattava reissu.
 
Kisasää oli lähes optimaalinen, ehkä n. 10->15 astetta, aurinkoista ja kevyt länsituuli. Tuulen suunta tosin oli huonoin mahdollinen, sillä reitistä suurin osa juostaan juuri länteen päin. Vammatkaan eivät menoa haitanneet, mitä nyt vasen isovarvas tuli jälleen jonkun verran kipeäksi. Mutta mikä parasta niin vatsalihaksissa ei tuntunut kisan aikana eikä sen jälkeenkään juuri mitään kipua, joten se vaiva taitaa olla nyt voiton puolella. Varuilta aloitin vielä uuden lyhyen Voltaren-kuurin kisan jälkeen.

En ole keksinyt mitään selkeää syytä siihen miksi juoksu oli niin tahmeaa. Ehkä tällä kertaa oli vaan huono päivä. Ei muuta kuin enemmän ja kovempaa reeniä niin ehkä se maratonkin vielä jonain päivänä kulkee. Nyt ei enää tehdä tuollaisia kolme maratonia 3kk välein toisistaan –järjettömyyksiä vaan palataan kaksi maratonia vuodessa –tahtiin.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Viikko 16 Lontoon maraton

Ma: 5km
Ti: 5km 3.47/km yht 8km
Ke: 9km
To: 6km, välillä 1km 3.47
Pe: -
La: 4km
Su: Lontoon Maraton 2.52.52 (>>4min/km) yht 43km
--
Yht: 75km
 
Tälläkertaa tulehduslääkekuuri (Voltaren) tehosi niin että maanantaina pystyin juoksemaan ensimmäistä kertaa tammikuun jälkeen täysin kivuitta. Lopetin kuurin perjantaina ettei vaikuttaisi enää maratonilla.
 
Sunnuntaina oli vuorossa kevään kohokohta maailman kovatasoisimmalla maratonilla. Tälläkertaa matkaan lähdettiin ensimmäisiä maratonkokeiluja lukuun ottamatta huonommin valmistautuneena kuin koskaan, mutta sen olisi pitänyt näkyä vasta aikaisintaan puolimatkan jälkeen. Sää oli ihanteellinen ehkä n. 10->15 astetta, aurinkoista ja vain kevyt tuuli. Heti alusta saakka kulku oli tosi tahmeaa, huonompaa kuin koskaan aiemmin maratonilla. Mutta koska sää oli hieno, päätin nauttia hienosta kelistä ja tehdä tänä vuonna vähiin jääneen pitkän lenkin. Tarkempi kisaraportti on luvassa lähitulevaisuudessa jos inspiraatiota riittää.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lontoon tilastoja



Olenkin ihmetellyt miksi juuri Lontoo tuntuu olevan huippujen keskuudessa suosituin maraton, vaikka voittajalle siellä on tarjolla vain 55 000 dollaria, kun esim. USA:n suurimmilla maratoneilla on tarjolla noin kolminkertainen summa ja Dubaissa 200 000. Houkuttimena ei taidakaan olla pelkästään starttirahat, vaan kohtalaiset tulosbonuksetkin vaikuttanevat asiaan. 182-sivuisen media guiden mukaan sijoituspalkintojen lisäksi jaossa on tulosbonukset niin että 2:05 alituksesta saa 100 000, 2:06 alituksesta 75 000 jne. sekä näiden lisäksi reittiennätyksestä 25 000 ja ME:stä 125 000. Eli kun voittaa kisan ME-ajalla niin saa vaivanpalkaksi 305 000 dollaria, millä elättää suvun Etiopiassa tai Keniassa ihan mukavasti. ME tuolla reitillä voi tosin olla aika tiukassa, vaikka Paula on sellaisen siellä pari kertaa juossutkin, sillä veikkaisin reitin olevan noin minuutin esim. Berliiniä hitaamman.

Ko. julkaisusta löytyy myös varsin kattavat tilastot, eliittijuoksijoiden esittelyt, muiden World Marathon Majors –sarjan kisojen tilastoja ym. Ko. sarjan voitosta kilahtaakin tilille jo miltsi, mutta sijoituspisteitä on huomattavasti helpompi hankkia muista kisoista kuin Lontoosta.

Viime vuonna Lontoossa tehtiin 29 Guinnesin ennätystä, nopeimpana sarjakuvahahmona Dracula ajalla 2:42:17.

Tämän vuotiseen kisaan on hyväksytty 48 000 brittiä ja 250 ulkomaalaista, joista kaksi suomalaisia. Luulisin että minut lasketaan tällä kertaa suomalaiseksi kun ilmoittautuessa onnistuin nyt laittamaan kansalaisuudeksi ja asuinpaikaksi Suomen. Nuo ulkomaalaiset lienevät pääasiassa niitä jotka ovat päässeet arvonnan kautta mukaan ja kun arvontaan otetaan 100 000 nopeinta (mikä täyttyy hetkessä), niin ei ole turhan suuret mahdollisuudet päästä sitä kautta mukaan.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Viikko 15



Ma: -
Ti: 5km TV-reipas/kova 3.47/km, yht 9km
Ke: 10km pal
To: 6km
Pe: 75’/19,35km kiihtyvä (30’ 4.02 -> 25’ 3.52 -> 20’ 3.40/km, k.a. 3.53/km) yht 22km
La: -
Su: -
--
Yht: 47km

Viimeistelyharjoituksena tehty kiihtyvävauhtinen nosti pohjalukemissa ollutta maratonluottoa huomattavasti, etenkin kun loppuosuus meni jarrutteluyrityksistä huolimatta pari sekkaa aiottua kovempaa. Välittömästi tämän jälkeen aloitin tulehduslääkekuurin ja pidän muutaman päivän täydellistä lepoa että saisin vatsalihakset parempaan kuntoon ennen Lontoon koitosta. Siellä onkin sellainen eliittijoukko mitä ei ole koskaan millään maratonilla nähty!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikko 14



Ma: 8km pal
Ti: 75’ kiihtyvä (30’ n. 4.05-4.10 -> 25’ n. 3.55 -> 20’ n. 3.45-3.50/km) yht 23km
Ke: 10km pal
To: a:13km, i:17km
Pe: a:5km, i:8km
La: 28km, lopussa 6km n.4.00/km
Su: a:13km, i:13km
--
Yht: 138km

Tiistaina tuli suht asiallinen kimppatreeni, vaikka vauhti ei alussa ja lopussa kokoaikaa pysynytkään aivan tavoiteessa. Lauantain (lyhyehköllä) pitkällä lenkillä oli tarkoitus juosta lopussa maratonvauhtia, mutta mittari näytti niin säälittäviä lukemia että piti jättää hieman kesken. Jatkuva vastatuuli ja ylämäkivoittoinen osuus vaikutti tietysti jotain, mutta silti lähes täysillä juostuna 4min/km ei ollut kovin lupaavaa vauhtia. Ja jottei liian hyvin menisi, niin vatsakivun lisäksi myös pitkään jatkunut isovarpaan vamma tuli taas kipeämmäksi. Nyt saa sitten uittaa jalkaa jäävedessä samalla kun pitää kylmäpussia vatsalla. Viimeksi joulukuussa on ollut päiviä kun kylmähoitoa ei ole tarvittu mihinkään vaivaan...

Nyt pitäisi alkaa taas keventelemään, vaikka eihän juuri tätä kevyemmin enää voi ottaakaan lopettamatta harjoittelua kokonaan. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä juoksukilometrit jäivät kolminumeroiseen summaan, mikä on reilut 700 vähemmän kuin edellisvuonna.