sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikko 4


Ma: -
Ti: 15km
Ke: -
To: kuntopiiri
Pe: a:matolla 5km TV-kova (3.20/km) yht 9km
La: 21km
Su: a:13km, i:kevyt kuntopiiri
--
Yht: 58km
 
Nyt paloi käämit! Ehdin juuri kiihdyttää juoksumaton tavoitevauhtiin, hypätä kyytiin ja ottaa muutaman juoksuaskeleen kun maton vauhti hidastui ja moottorista alkoi tulla voimakasta palaneen hajua. Avasin moottoria sen verran että totesin käämien palaneen, joten sitä ei enää kuntoon saa. Olihan moottorilla jo takana edellisen omistajan ahkeran käytön ansiosta kiitettävät 7000km. Ensi viikolla pitäisi selvitä löytyykö tuohon vielä uutta moottoria vai pitääkö myös ohjainkortti vaihtaa.
 
Suomeen paluusta lähtien oli kurkussa pieniä kivun tuntemuksia ja keskiviikkona kipu oli kovimmillaan, joten jätin pari lenkkiä väliin kun ulkonakin oli niin kylmä. Torstaina ”pääsin” sitten työpaikan kuntosalille kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa miltä mattojuoksu aidoimmillaan tuntuu eli valkoista betoniseinää tuijottaen ja huoneenlämmössä hikoillen. Mukavaahan se oli kun meni huomaamatta 10s/km kovempaa mitä luulin; kuvittelin nimittäin juoksevani 3.30-vauhdilla, mutta kun en km/h-vauhdeista juuri mitään ymmärrä eikä matto suostunut muuta näyttämään, lätkäisin nopeudeksi 18km/h.
 
Tuli tuossa joitain viikkoja sitten ilmoittauduttua Bupa London 10 000 –katukisaan 25.5. Mo Farah on tehnyt tuolla UK:n maantiekympin ennätyksen, joten reitti on nopea ja osittain samaa kuin maratonilla. Ja kun juoksijoita on 12 500, lienee tunnelmakin kohdallaan. Koska kisa juostaan kuusi viikkoa maratonin jälkeen, jää vauhtikestävyyden parantamiselle aikaa nelisen viikkoa. MUTTA kun pari Kanarian viikkoa eivät antaneet viitteitä siitä että juoksu voisi kesäkelillä kulkea, näyttää todennäköiseltä että toukokuussa alkaa jälleen perinteiset vaikeudet. Mutta riskejäkin pitää ottaa jos meinaa saada tulosta.
 
Chicagon maraton julkaisi ilmoittautumiskäytäntönsä: alle 3:15 juosseille on taattu paikka ja loput arvotaan. Tänne olisi helppo päästä, mutta jos kesällä ei taaskaan juoksu kulje niin ei viitsisi lähteä noin pitkälle turistimatkalle huvin vuoksi. Tätä nyt on aikaa pohtia maaliskuuhun asti. Lähempänä vaihtoehtona Chicagolle olisi Frankfurtin maraton, mutta Firenzen maraton marraskuun lopussa voisi olla siinä mielessä parempi vaihtoehto että loppusyksystä pystyisi mahdollisesti tekemään paremmin kovia treenejä.

Lontoon maratonin eliittiryhmä on jälleen ylivoimaisesti vuoden kovatasoisin, vaikka Bekele valitsikin syystä tai toisesta debyyttimaratonikseen Pariisin (kiitos A. vinkistä).

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Viikko 3

Ma: a:7km, i:14km vuoristossa
Ti: a:60' VL (2' n.3.40/km / 2' n.4.20/km, k.a. 3.56/km) yht 23km, i:8km pal
Ke: a:9km, i:6km
To: a:21km, lopussa 1km 3.15, i:5km pal
Pe: a:9km, i:6km
La: 35km, lopussa 7km 3.55/km
Su: kuntopiiri + 5km kevyt
--
Yht: 148km

Sain viime viikosta palautetta että tarkoitushan oli treenata eikä vaan löhöillä rannalla. Yritin vähän tehdä parannusta, mutta ehkä laatu korvaa määrän.

Maanantain iltalenkki suuntautui vuoristoon ja ekat kolme varttia oli ylämäkeä railakasta 7min/km-vauhtia.

Tiistain vauhtileikittelyssä kovat kaksiminuuttiset eivät kulkeneet ihan suunniteltua vauhtia, mutta kevyet osuudet menivät aiottua reippaammin. Kun keskinopeus oli hieman kaavailemaani 4.00:aa parempi, harjoitus lienee silti jollain lailla onnistunut.
Kaikki reippaat harjoitukset tein Maspalomasin jalkapallokenttien vieressä olevan puiston reilun kilometrin mittaisella hiekkatiellä.
Lauantain pitkän lopussa ajattelin juosta kympin "maratonvauhdilla" 3.55/km (vauhtia on tarkoitus pikkuhiljaa kasvattaa kevättä kohti) ja muutama ensimmäinen kilsa menikin helposti, mutta sitten alkoi olemaan sen verran tahmeaa menoa että leikki piti jättää kesken.
Pitkillä lenkeillä juoksin Faron majakan ja San Agustinin välisen 8km rannan heti aamun sarastaessa.
Lauantai-iltana koitti paluu tasan 40 astetta kylmempään ilmastoon ja sunnuntaina vuorossa olikin vain kevyt totuttautuminen jäätävään kylmyyteen hieman ylipukeutuneena, vastaavasti kuin Kanarialla paikalliset juoksijat olivat varustautuneet talviaamun 18 asteen kylmyyteen hupparilla ja kaulasta silmien alle ulottuvalla puhvilla - jotkut myös pipolla ja hanskoilla.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Viikko 2

Ma: a:9km, i:6km
Ti: a:9km, i:kuntopiiri + 6km pal
Ke: a:15k kiihtyvä (30' 4.03 -> 25' 3.55 -> 5' 3.50/km) yht 19km, i:6km
To: -
Pe: a:9km,i:11km
La: 30km, lopussa 5km 3.55/km
Su: a:7km, i:kevyt kuntopiiri
--
Yht 112km

Täällä etelässä olen nyt juossut kolme reippaampaa harjoitusta ja kertaakaan juoksu ei ole kulkenut. Ensimmäiset kerrat laitoin lämpöön tottumattomuuden piikkiin, mutta enää se ei kelpaa selitykseksi. Eilisen pitkän lopussakin oli vasta 18 astetta, minkä ei pitäisi enää viikon jälkeen olla liian kuumaa. Reipasvauhtisen lopun eka kilsa meni helposti jarrutellen 3.44, mutta sen jälkeen sai tehdä töitä että pääsisi edes 4min/km. Tätä ennen menikin reilu kuukausi niin että juoksu kulki aina hyvin, mutta nyt näyttää siltä että edelleenkään ei kesäolosuhteissa kulje.

Aamulenkkien lopussa juoksin kilometrin paljain jaloin rantahiekalla, sillä se tekee hyvää jalkaterän lihaksille ja jänteille.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Viikko 1



Ma: a:pyöräily 30’, i:13km pal
Ti: a:6km, i:Hakunilan uudenvuoden juoksu 10km 35.45 (3.35/km) yht 15km
Ke: 8km pal
To: a:13km, i:13km
Pe: mäkivetoja 6x80sek yht 8km
La: 6km
Su: 37km, lopussa 5km 3.54/km
--
Yht: 119km

Ehdinkin pyöräilemään hiekoitettuja teitä muutamia kertoja töihin ennen kuin terävä hiekoitusmurske puhkaisi renkaan. Tilasin sitten pistosuojatut Schwalbe Marathon Plussat (en nimen takia vaan siksi että em. renkaiden kestävyyttä on kehuttu). Täältä sai kaksi rengasta samalla hinnalla kuin Suomesta yhden. Maanantaille tuli sitten aiottua pidempi palauttava lenkki kun töistä paluumatkan pyöräily vaihtui juoksuun. 21 + 13km lenkit kympin hölkkäkisojen välissä olivat palautumisen kannalta ehkä hiukan liian pitkiä. Messujuoksun betonilla kipeytyneet pohkeet eivät kuitenkaan tuntuneet häiritsevän enää tiistai-iltana.

Olosuhteet uudenvuoden juoksuun olivat lähes parhaat mahdolliset: +4 astetta, lievä tihkusade ja puhdas asfalttitie. Vain vastatuuli häiritsi hiukan paluumatkaa. Menomatka meni mukavan tuntuista vauhtia suuressa ryhmässä kisan nopeimman naisjuoksijan kanssa. Kääntöpaikan jälkeen yksi mies lähti vetämään vähän reippaampaa vauhtia ja lähdin peesiin. Tässä vaiheessa porukka alkoi ilmeisesti hajoamaan, en tiedä kun en yleensä koskaan vilkuile taakse *) Kun juoksu tuntui helpolta niin päätin aloittaa pitkän loppukirin 8km kohdalta. Vaikka välillä vastatuuli meinasi pysäyttää etenemisen, tuli loppu viimeistä tiukkaa ylämäkeä lukuun ottamatta lähes 3.20-vauhdilla. Tuo tarkoittanee sitä että alkumatkan olisi voinut juosta hiukan kovempaakin, mutta vielä ei osannut luottaa siihen että juoksu voi kulkea jopa koko kympin matkan. Jäin viiden vuoden takaisesta parhaasta ajastani ko. reitillä vain kuusi sekuntia, joten vihdoin juoksu alkaa kulkemaan normaalilla tasolla!

*) Kisassa on turha vilkuilla taaksepäin ja antaa epävarma kuva itsestään kuten tämä herra kokemattomuuttaan tekee. Jos juoksee omien kykyjen ylärajalla niin silloin ei voi mitään jos joku tulee takaa ohi. Jos taas kaikki ei ole pelissä niin silloin pystyy vastaamaan jos joku yrittää ohi.

Nyt juostaan pari viikkoa sortseissa Gran Canarialla.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2013 yhteenveto



Tässä hiukan yhteenvetoa vaikeasta vuodesta. Kilometrimäärät kuukausittain, suluissa lepopäivien lukumäärä:

tammikuu 224 (1) Dubain maraton
helmikuu 468 (1)
maaliskuu 303 (5)
huhtikuu 273 (7) Lontoon maraton
toukokuu 448 (1)
kesäkuu 598 (0)
heinäkuu 579 (2)
elokuu 586 (2)
syyskuu 298 (8) Berliinin maraton
lokakuu 319 (5)
marraskuu 430 (2)
joulukuu 435 (4)
--
Yht: 4961km (38 lepopäivää)

Kilometrejä tuli 1300 vähemmän kuin edellisvuonna ja lepopäiviä oli 13kpl enemmän.
Edellisen syksyn ja alkutalven harjoittelu oli sujunut hyvin ja vuoden alussa olin todennäköisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Mutta jo silloin oli päkiässä vamma joka pakotti tekemään korvaavia harjoituksia tammikuussa. Silti tammikuun lopun Dubain maratonille asetettu tavoite 2.38 alituksesta tuntui realistiselta – vain asfalttijuoksun puute huoletti, sillä talvi oli alkanut jo marraskuun lopussa. Dubaissa eka puolikas meni helpon tuntuisesti tasan 1.19, mutta jalat eivät kestäneet iskutusta ja leikki oli pakko jättää kesken 28km kohdalla.

Dubaista oli kotiintuomisina myös vatsalihasvamma, joka päkiävamman ohella kesti pitkälle kevääseen/alkukesään. Harjoittelu jäi aiempaa vähemmille määrille ja välillä en pystynyt tekemään ollenkaan kovia harjoituksia. Maaliskuussa Haagin puolimaratonilla tuli kuitenkin kovasta tuulesta huolimatta huippujuoksu ja jäin vain neljä sekuntia ennätyksestä. Tämä jäikin kauden ehdottomaksi kohokohdaksi.

Lontoon maratonille asetin vaillinaisen harjoittelun takia tavoitteen 2.40 alitukseen, mutta tällä kertaa kisapäivälle sattui huonoin kulku mitä koskaan maratonilla ja vauhti alkoi hiipumaan jo ennen kymppiä. Puolimatkassa (1.21) olin jo minuutin tavoitetta jäljessä ja kun oli selvää ettei ihmepiristymistä enää tapahtuisi, päätin vain hölkkäillä loppumatkan.

Toukokuun alussa SM-maastoissa juoksu kulki vielä hyvin, mutta sitten suorituskyky romahti. Vammat sentään paranivat, mutta koko loppukevään, kesän ja syksyn kova juoksu oli vaikeaa tai erittäin vaikeaa. Pahimmillaan en olisi päässyt edes yhtä kilometriä neljään minuuttiin kun hapenottokyky oli niin huono. Epäilin syylliseksi astmaa, mutta selkeää syytä ei löytynyt. Veriarvot olivat kunnossa, uni maistui ja leposyke oli normaali, joten anemia ja ylirasituskin oli poissuljettu. Astmalääkitystä muutettiin hieman, mutta ainakaan kovin nopeaa vaikutusta sillä ei ollut.

Elo-syyskuussa sain tehtyä kuitenkin muutaman onnistuneen kovan harjoituksen ja Berliinin maratonille asetin tavoitteen taas 2.40:een, vaikka se yltiöoptimistiselta tuntuikin. Tällä kertaa päivän kunto oli kohdallaan ja etenin lähes sekunnilleen tavoitevauhtia reiluun kolmeen kymppiin, kunnes tuli romahdus todennäköisesti vähiin jääneiden kovien treenien takia.

Vasta marraskuussa juoksu alkoi kulkemaan säännöllisen hyvin kun aloin tekemään harjoituksia juoksumatolla.

Koska alkuvuosi meni vammojen kanssa taistellessa ja kesä ja syksy motivaation puutteessa, jäi vuoden kilometrimäärä peräti 1300 vähemmäksi kuin vuonna 2012 ja lepopäiviä tuli 13 enemmän. Vuodelle asettamistani tavoitteista (maraton <2.38, puolimaraton <1.14, kymppi <34) jäin kympillä minuutin, puolikkaalla 37 sekuntia ja maratonilla peräti seitsemän minuuttia. Kun mikään tavoitteista ei tullut saavutettua, niin mennään samoilla tähänkin vuoteen. Kymppi tuntuisi noista kaikkein haasteellisimmalta ja luulenpa että onnistuakseen se vaatisi ison ja hyvätasoisen katukympin nopealla reitillä, sillä sellaisissa olosuhteissa tunnun saavani itsestäni parhaiten irti. Yksi tuollainen tapahtuma olisi Bupa London 10 000, mutta toukokuun lopussa juostavana tulee vähän liian pian kevätmaratonin jälkeen.