Ma: -
Ti: 15km
Ke: -
To: kuntopiiri
Pe: a:matolla 5km TV-kova (3.20/km) yht 9km
La: 21km
Su: a:13km, i:kevyt kuntopiiri
--
Yht: 58km
Nyt paloi käämit! Ehdin juuri kiihdyttää juoksumaton
tavoitevauhtiin, hypätä kyytiin ja ottaa muutaman juoksuaskeleen kun
maton vauhti hidastui ja moottorista
alkoi tulla voimakasta palaneen hajua. Avasin moottoria sen verran että
totesin käämien palaneen, joten sitä ei enää kuntoon saa. Olihan
moottorilla jo takana edellisen omistajan ahkeran käytön ansiosta
kiitettävät 7000km. Ensi viikolla pitäisi selvitä löytyykö
tuohon vielä uutta moottoria vai pitääkö myös ohjainkortti vaihtaa.
Suomeen paluusta lähtien oli kurkussa pieniä kivun tuntemuksia ja
keskiviikkona kipu oli kovimmillaan, joten jätin pari lenkkiä väliin kun
ulkonakin oli niin kylmä. Torstaina ”pääsin” sitten työpaikan
kuntosalille kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa
miltä mattojuoksu aidoimmillaan tuntuu eli valkoista betoniseinää
tuijottaen ja huoneenlämmössä hikoillen. Mukavaahan se oli kun meni
huomaamatta 10s/km kovempaa mitä luulin; kuvittelin nimittäin juoksevani
3.30-vauhdilla, mutta kun en km/h-vauhdeista juuri mitään ymmärrä
eikä matto suostunut muuta näyttämään, lätkäisin nopeudeksi 18km/h.
Tuli tuossa joitain viikkoja sitten ilmoittauduttua Bupa London
10 000 –katukisaan 25.5. Mo Farah on tehnyt tuolla UK:n maantiekympin
ennätyksen, joten reitti on nopea ja osittain samaa kuin maratonilla.
Ja kun juoksijoita on 12 500, lienee tunnelmakin kohdallaan. Koska kisa
juostaan kuusi
viikkoa maratonin jälkeen, jää vauhtikestävyyden parantamiselle aikaa
nelisen viikkoa. MUTTA kun pari Kanarian viikkoa eivät antaneet
viitteitä siitä että juoksu voisi kesäkelillä kulkea, näyttää
todennäköiseltä että toukokuussa alkaa jälleen perinteiset vaikeudet.
Mutta riskejäkin pitää ottaa jos meinaa saada tulosta.
Chicagon maraton julkaisi ilmoittautumiskäytäntönsä: alle 3:15
juosseille on taattu paikka ja loput arvotaan. Tänne olisi helppo
päästä, mutta jos kesällä ei taaskaan juoksu kulje niin ei viitsisi
lähteä noin pitkälle turistimatkalle huvin vuoksi. Tätä
nyt on aikaa pohtia maaliskuuhun asti. Lähempänä vaihtoehtona
Chicagolle olisi Frankfurtin maraton, mutta Firenzen maraton marraskuun
lopussa voisi olla siinä mielessä parempi vaihtoehto että loppusyksystä
pystyisi mahdollisesti tekemään paremmin kovia treenejä.
Lontoon maratonin eliittiryhmä on jälleen ylivoimaisesti vuoden kovatasoisin, vaikka Bekele valitsikin syystä tai toisesta debyyttimaratonikseen Pariisin (kiitos A. vinkistä).