sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Viikko 22



Ma: a:6km, i:18km TV-kova (n.3.50-3.45/km) yht 24km
Ti: a:18km pal
Ke: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 14km + kevyt kuntopiiri
To: a:15km, i:mäkivetoja 10x50s yht 14km
Pe: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + 8km
La: 26km
Su: a:6km, i.p.:3k ver + 3000m 9.54 (3.18-3.19-3.17) + 6k ver yht 12km
--
Yht: 143km
Maanantaina lahjakasta maratoonaria vedätettiin oikein kunnolla kun oli tarkoitus juosta pitkä kiihtyvävauhtinen. Kiihtyihän se vauhti, mutta vähän turhan nopeasti kun jo parin kilsan jälkeen mentiin sitä vauhtia mitä piti mennä vasta lopussa. Kovillehan se helteessä otti. Sunnuntaina piti käydä kokeilemassa joko reippaampi juoksu kulkisi. Tämä olikin jo neljäs ratakolmonen reilun vuoden sisään, joten näitähän tulee jo enemmän kuin maratoneja. Tavoitteena oli päästä alle 10min ja kerrankin juoksukisassa päästiin tavoitteeseen. Olihan kisaan herkisteltykin jättämällä pitkä lenkki lyhyeksi. Kohta pitäisi kyllä alkaa juoksemaan pitkiäkin lenkkejä.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Viikko 21



Ma: pyöräily 30’ + 30’
Ti: -
Ke: 8km, välillä 2km 7.34 + 1km 3.39
To: 8km + kuntopiiri
Pe: pyöräily 30’ + 30’ + juoksu 10km sis. mäkivetoja 10x50s
La: 29km
Su: 6km
--
Yht: 61km
 
Viikko meni laiskotellessa. Silti juoksu oli edelleen tahmeaa eikä pitkistä vedoista tullut mitään. Positiivisena asiana huomasin että vatsalihasvamma on jo niin hyvässä kunnossa että pystyin jo jonkun verran tekemään vatsalihasharjoitustakin ensimmäistä kertaa tammikuun jälkeen. Vammaa ei enää huomaa kuin venytellessä ja vihlauksena esim. ojan yli hypätessä. Isovarvas sen sijaan kipeytyy vielä ajoittain, joten sen hoitamista jatketaan edelleen. Vinkkinä että jäävesikylpy hoituu näppärästi kun laittaa vatiin kylmää vettä ja pari kylmäkallea (säilytän kylmäkalleja pakastimessa muovipussissa).

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Viikko 20



Ma: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 8km
Ti: a:6km, i:pyöräily 25’ + sprinttisuunnistus 15’ kovaa + ver. yht 12km + pyöräily 25’
Ke: a:8km, i:10km + kevyt kuntopiiri
To: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 35’ + juoksu 17km sis. mäkivetoja 8 x 50s
Pe: a:6k, i:10km
La: 24km
Su: p:Hitå-hölkkä 12,7km 48.02 yht 20km, i:8km pal
--
Yht: 129km
 
Edelleen määrät jäi vaatimattomiksi, mutta parempi aloitella tätä harjoittelua varovasti etteivät nuo hitaasti paranemassa olevat vammat pahenisi. Sunnuntaina oli tarkoitus juosta rento TV-kova, mutta heti alkumatkasta "pakotettiin" vauhtiin joka ei tuntunutkaan rennolta. Kuuteen kilometriin saakka yritettiin sinnitellä, mutta siihen mennessä helle ja rankat mäet olivat tehneet tehtävänsä ja oli luovutettava. Loppumatkalla jäinkin kaverille 1,5min. Mukava juoksutapahtuma kuitenkin kauniissa Sipoon maalaismasemissa.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Viikko 19


Ma: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 8km + kuntopiiri
Ti: a:8km, i:12km, välillä 2x1km (3.30-3.38)
Ke: a:13km, i:14km
To: a:6km, i:8km
Pe: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 6km
La: a:9km, i:vet. SM-maastot 5,9km 20.48 (3.30/km) yht 14km
Su: a:5km, i:SM-maastot 4km 13.54 (3.26/km) yht 12km
--
Yht: 115km

Totuttelua normaaliin harjoitusrytmiin. Enää ei tarvita kuin vähän lisää määrää. Tiistaina tuntui toivottomalta kun hiekkatiellä yritetyt vedot eivät kulkeneet mihinkään. Otinkin sitten ke-pe kevyesti, mutta viikonlopun maastokisoihin ei ollut minkäänlaisia tavoitteita. Yllättäen launtaina juoksu kulkikin ihan mukavasti ja vauhti pysyi tasaisena loppuun saakka, kaikki kilometrit menivät 3.28-3.32 -välille (joka kilometrillä oli yksi iso mäki). Keskivauhti oli 8s/km parempaa kuin viikkoa aikaisemmin lähes samalla reitillä matkan pituusero huomioiden.

Sunnuntaina vuorossa oli Hakunilan SM-maastojen yleisen sarjan pikamatka ja vuosien tauon jälkeen tuli soviteltua piikkarit jalkaan. Lähtöviivalla muistin että avaava astmalääke jäi ottamatta se pisti puuskututtamaan normaalia enemmän. Eka kilsa meni aivan ylikovaa, mutta silti oltiin porukan hännillä. Sen jälkeen vauhti tasaantui, eikä sijoituksessa tapahtunut suuria muutoksia. Raaka matkahan tuo on, mutta tulipahan kokeiltua.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Viikko 18



Ma: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’
Ti: 8km
Ke: 11km, välillä 2x1km pururadalla (3.31-3.28)
To: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 6km + kevyt kuntopiiri
Pe: 6km
La: maastojuoksu 6,2km 22.27 yht 11km
Su: metsälenkki 100’ / 10km
--
Yht: 52km

Toisella palautteluviikolla ei maraton enää painanut jaloissa. Lauantain lenkki ei kuitenkaan pysynyt kokonaan palauttavan puolella kun kävin tutustumassa SM-maastojen reittiin, mutta tulipahan todettua että hapenottokyky ei ole kovin hyvällä tasolla.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Viikko 17



Ma: -
Ti: -
Ke: a:kevyt pyöräily 9km + kävely 30’, i:kävely 90’
To: kävely 30’
Pe: 5km kevyt
La: -
Su: pyöräily 14km
--
Yht: 5km

Työmatkapyöräilyihin tuli heti kauden pientä taukoa kun pyörän taka-akseli katkesi valtavan massan tai järjettömän vääntömomentin takia. Kevyt pyöräily on hyvää palauttavaa liikuntaa mikä onnistuu maratonin jälkeenkin silloin kun jalat eivät vielä kestä juoksua. Tuli sitten kokeiltua kävelyä hieman entisaikojen suurjuoksijoiden tyyliin. Hanneksen, Paavon ja Villen kävelylenkit nousivat arvostuksessani entistä korkeammalle kun mielestäni reipas kävelyvauhti osoittautui vähän vajaat 8min/km:ksi. Em. kaverit käyttivät 40km kävelylenkkiin aikaa 4.15-4.30 eli n. 6.30/km!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lontoon maraton 2013

Tällä kertaa olin ottanut hotellin Croydonista eli vähän kauempaa keskustasta. (Voin suositella Hampton by Hiltonia, missä on ainakin ajoissa etukäteen maksamalla huomattavasti parempi hinta-laatusuhde kuin keskustan pikkuhotelleissa. Ja sijainti on sopivasti Gatwikin ja keskustan välisen junaradan varrella.) Hotellista sai aamupalan jo klo 6, joten ei ollut tarvetta turvautua omiin eväisiin. Lähdin 7.30 junalla ja London Bridgen asemalla vaihto siniseen lähtöön (lähtöpaikkoja on kolme) Blackheathiin vievään junaan. Asemalta vielä valtavan ihmismassan mukana 10min kävely lähtöalueelle, minne saavuin 8.30 eli puolitoista tuntia ennen starttia. Sadoille UK:n mestaruusmaratonille osallistuville oli taas oma alue aivan lähtöpaikan vieressä ja siellä oli isot teltat varusteiden vaihtoa / löhöilyä varten (jos ei halunnut nauttia auringonpaisteesta ulkona), vesi- ja urheilujuomapulloja tarjolla (jos joku vielä tässä vaiheessa haluaa juoda) ja vessoja niin paljon ettei tarvinut jonottaa.

Kenialaiset eliittimiehet näyttivät tekevän hyvin hidasvauhtista alkuverkkaa nurmikolla jo ennen yhdeksää. Itse vein varustekassin 9.30 vieressä olevaan varusterekkaan ja menin tekemään kevyen alkuveryttelyn tienpätkälle joka oli varattu pelkästään mestaruusmaratoonareille. Jo veryttely tuntui tahmealta, mutta sehän ei yleensä kerro mitään siitä miten kisassa kulkee. 9.40 menin 100m päässä lähtöviivasta odottavien järjestäjien rivistön luokse ja pääsinkin hyviin asemiin kun 9.45 alkoi porukkaa sulloutumaan kohti lähtöaluetta. Hetkeä myöhemmin järjestäjät alkoivat päästämään meitä pikkuhiljaa lähemmäs lähtöviivalla odottavia eliittimiehiä ja klo 10 lähdön koittaessa olinkin vain puoli metriä Makaun takana (sen jälkeen ero hieman kasvoi). Kenialaisilla näytti muuten olevan uudet Adios boostit jalassa ja kävin itsekin niitä kokeilemassa Oxford streetin Adidas-liikkeessä. Vaikuttivat varsin hyviltä jalassa ja taitavat olla munkin seuraavat maratontossut sitten kun kaikki ykkösmallin Adiokset on juostu loppuun. Vain pohjan ohuus ja pehmeys päkiässä vähän epäilytti, mutta omaan jalkaan tuntuivat paljon paremmilta kuin Adios kakkoset.

Takaisin itse kisaan. Tavoitevauhti oli 3.47/km eli 6.06/maili. Ekat kilsat nyt meni hurmiossa huomaamatta ja vitosen kohdalla olin 20s aikataulua edellä. En kuitenkaan ollut vauhdista huolissani, sillä ekalla vitosella on jonkun verran alamäkeä. Jo tämän jälkeen vauhti alkoi kuitenkin hidastumaan ja kymppiin mennessä ennakot olivat jo kutistuneet nollaan. 15 kilometrissä olin laskujeni mukaan 25s jäljessä ja tuntemukset sellaiset että olisin ollut jo valmis keskeyttämään. Jossain näillä paikkeilla tuli kisan eka jänis selkä edellä vastaan hölkkäillen tosi hitaasti ja meinasin liittyä seuraan. Elättelin kuitenkin toiveita että juoksu alkaisi vielä kulkemaan ja toisaalta maaliinkin pääsisi helpommin reittiä pitkin kuin jonottamalla  metroon ikuisuuden.

Puolimatkassa oltiin jo toista minuuttia aikataulusta jäljessä ja tein lopullisen päätöksen alkaa hölkkäilemään ja unohtaa kellon. Maratonwaterloo oli saavutettu jo huomattavasti ennen Waterloon siltaa. Joskus tuli kuitenkin kelloa vilkaistua kun jännitti että alittuuko kolmen tunnin haamuraja. Siinä hölkkäillessä hienossa kevätsäässä oli aikaa tehdä havaintoja ympäristöstäkin. Huomasin mm. että sininen katkoviivoin tehty reittimaalaus koostui kolmesta vierekkäisestä raidasta, mikä ei liene sattumaa. Poliiseja näkyi reitin varrella varsin paljon. Ja vikat lähemmäs 10km oli todella paljon katsojia ja meteli vaan koveni loppua kohden. Vois olla hienoa lasketella Thames-joen vartta viimeistä alamäkeä kohti PB:tä. Jospa sitten kolmas kerta Lontoossa...

Maaliinkin saakka lopulta päästiin vain vähän merimiesasuisen juoksijan perässä. Merirosvo oli mennyt ohi jo ajat sitten. Maalista piti vielä jatkaa The Mallia pitkin 800m kävelyä varusterekkojen ym. ohi ennen kuin pääsi ulos maalialueelta ja järjestäjien kannustusten ulottumattomiin. Sieltä sitten suuntasin paikallisen seurakaverin kutsumana hänen hyväntekeväisyysjärjestönsä kilpailun jälkeiseen vastaanottoon missä ”heidän” ensimmäisen juoksijan saapumista oli vastaanottamassa koko henkilökunta hurraten ja vaatien mm. valokuvaan mitalin kanssa (eikä nolottanut yhtään). Suihkun lisäksi sai vajaan tunnin kestäneen hieronnan ja vähän evästä, joten ihan kannattava reissu.
 
Kisasää oli lähes optimaalinen, ehkä n. 10->15 astetta, aurinkoista ja kevyt länsituuli. Tuulen suunta tosin oli huonoin mahdollinen, sillä reitistä suurin osa juostaan juuri länteen päin. Vammatkaan eivät menoa haitanneet, mitä nyt vasen isovarvas tuli jälleen jonkun verran kipeäksi. Mutta mikä parasta niin vatsalihaksissa ei tuntunut kisan aikana eikä sen jälkeenkään juuri mitään kipua, joten se vaiva taitaa olla nyt voiton puolella. Varuilta aloitin vielä uuden lyhyen Voltaren-kuurin kisan jälkeen.

En ole keksinyt mitään selkeää syytä siihen miksi juoksu oli niin tahmeaa. Ehkä tällä kertaa oli vaan huono päivä. Ei muuta kuin enemmän ja kovempaa reeniä niin ehkä se maratonkin vielä jonain päivänä kulkee. Nyt ei enää tehdä tuollaisia kolme maratonia 3kk välein toisistaan –järjettömyyksiä vaan palataan kaksi maratonia vuodessa –tahtiin.