maanantai 11. maaliskuuta 2013

Viikko 10 Haagin puolimaraton



Ma: a:13km, i:13km
Ti: matolla 5km 3.25/km yht 10km
Ke: 10km
To: asfaltilla 3km TV-kova (3.39-3.36-3.30) yht 8km
Pe: 6km
La: 5km
Su: a:4km, i.p:7km ver + Haagin puolimaraton 1.14.36 (3.32/km) + 2km ver yht 30km
--
Yht: 95km

Joskus se päivä paistaa risukasaankin, vaikka Hollannissa ei viikonloppuna aurinkoa näkynytkään. Kun ulkomaille lähdetään juoksemaan niin mikä muukaan voisi mielessä olla kuin ennätys ja jo kauan sitten olin asettanut tavoitteeksi 1.14 alituksen, eli letkeää 3.30/km-vauhtia. Tai siltä sen pitäisi tuntua jos puolimaratonin meinaa jaksaa vetää. Nyt tavoite tuntui yltiöoptimistiselta, sillä treeneissä en ollut päässyt tiellä lähellekään tuollaista vauhtia. Ja olihan edellinen ennätyskin syntynyt varmaankin parhaalla kululla ikinä, joskin kovassa tuulessa vuosi sitten Berliinissä. Etukäteen olikin aika lailla luovuttajamieliala kun lauantaipäivä Haagissa vesisateineen oli tosi kylmä ja sunnuntaille oli luvattu vielä kovempaa tuulta ja lumisadetta.

Sunnuntain aamulenkillä fiilis alkoi kuitenkin parantua kun juoksu tuntui kevyeltä ja nippanappa plussan puolella ollut sääkin oli muuttunut kuivaksi. Iltapäivällä ennen kisaa hölkkäiltiin hotellilta kisakeskuksen viereiseen puistoon tekemään muutaman kilsan alkuverkka. Kisakeskuksen varsin iso teltta-alue oli rakennettu nurmikkokentälle, joka oli sateessa mennyt mutavelliksi. Aidatun kisakeskuksen takanurkkaan oli varattu teltta varusteiden vaihtoon ja –säilytykseen ”invited”-juoksijoille (kyllä, tämänkin tasoinen puolimaratoonari pääsi kisaan ilmaiseksi) ja kun ei haluttu kastella tossuja mudassa jo ennen kisaa niin yritimme mennä suoraan tuolle teltalle sitä lähimmän tien kautta. Mutta sieltähän ei tietenkään päässyt sisään alueelle, vaan ainoa sisäänkäynti oli juuri päinvastaisesta nurkasta. Sitten lähdettiin kiertämään aluetta väärään suuntaan todetaksemme ettei sitä kautta pääse ympäri kun aiemmin startanneen kympin juoksijoita oli vielä tulossa maaliin. Eikun toiseen suuntaan lähes koko kisa-alue ympäri ja lopulta lukuisten kyselyjen jälkeen oikea teltta löytyi ja jalatkin säilyivät kuivina. Tulipahan tehtyä ainakin riittävästi alkuveryttelyä. Kyllä oli mukava riisua ylimääräiset vaatteet lämmitetyssä teltassa ja sieltä sitten opas vei meidät lähtöalueelle varttia ennen starttia.

Ennen 14:30 tapahtunutta lähtöä oli jo fiilis että kyllähän tästä voisi vielä vaikka enkka syntyä ja hienoa oli päästä starttaamaan lähes eturivistä eliittijuoksijoiden vierestä (eliitti lähti vasemmanpuoleisilta kaistoilta, ”subtotal” oikean puoleisilta). Brutto- ja nettoajan erotukseksi tuli sekunti, joten sen puolesta ei annettu liikaa tasoitusta mahdollista enkkaa ajatellen. Sen verran epävarma omasta kunnosta kuitenkin olin että olin päättänyt lähteä ekat kilsat 3.35-vauhtia ja samalla yrittää auttaa kollega sopivaan vauhtiin PB:tä ja kkk:ta ajatellen. Alkumatkasta tuli valittua liian leveät ajolinjat kun ei heti tajuttu että mutkissa saa oikaista kävelytien kautta. 3km kohdalla päätin kiihdyttää vauhdin 3.30:een kun juoksu tuntui helpolta. Reiluun kymppiin saakka vauhti olikin ihan hyvää, mutta sitten tuli ajoittain varsin kovia vastatuulipätkiä joista kaikkein pahimmat jouduin juoksemaan ilman peesiapua. Rannan tuntumassa oli myös kisan ainoa ylämäki jonka noteerasin ja sekin meni tietysti yksin ja kovaan vastatuuleen. Hitaimmat kilometrit menivät 3.40:een ja sain unohtaa haaveet 1.14-alituksesta tai edes ennätyksestä. Välillä tuulen mukana tuli myös lumihiutaleita, joten kylmää oli ja sormikkaista huolimatta sormet meinasivat jäätyä tunnottomiksi. Viimeiset kilometrit juostiin sivutuuleen ja 18km kohdalla laskin että tasan 3.30-vauhdilla pääsisin niukasti alle 1.15. Pari vikaa kilsaa meni kuitenkin lähemmäs 3.20:tä ja maalisuoralla olikin jättiyllätys kun huomasin ajan menevän tosi lähelle enkkaa. Tuon jos olisi tiennyt aiemmin niin olisihan sen 5 sekkaa voinut jossain kohtaa puristaa…

Reittinä tuo on aika lailla yhtä nopea kuin Berliinin puolikas, tosin mutkia on hieman enemmän. Jotain sään haastavuudesta kertoo että kärkikin kulutti matkaan aikaa yli tunnin, kun viime vuonna juostiin alle 59min.

Jo hyvin paranemassa olleet vatsalihakset tulivat taas tosi kipeiksi. Täytyy nyt jatkaa kylmähoitoa että saisi vamman paranemaan ennen Lontoon maratonia. Vähiin jää maratonharjoittelun aika kun palautteluviikon ja keventelyviikkojen välissä ehtii tekemään vain kolme kovaa viikkoa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Viikko 9


Ma: -
Ti: a:6km, i:19km
Ke: asfaltilla TV-kova 6km 21.38 (3.36/km) yht 12km
To: a:13km, i:13km + matolla 1km 3.10 + pal 1’ + 500m 1.30 + ver yht 16km
Pe: kevyt kuntopiiri + 7km
La: 8km
Su: (1h lumitöitä) + 4k ver + 3000m 9.51 (3.18-3.20-3.13) + 6k ver yht 13km
--
Yht: 95km
 Keventelyn lomassa kävin tekemässä avaavan harjoituksen veteraanien SM-halleissa. Tulos olikin vain 14s hitaampi kuin edellisessä hallikisassa 7v sitten, joten hidastuminen on ollut selvästi hitaampaa kuin sitä edellisten hallikolmosten välillä. Nyt jatketaan löysäilyä ja viikon päästä katsotaan jaksaisiko tällä kertaa juosta puolimaratonin, kun maraton osoittautui viimeksi liian pitkäksi matkaksi.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Viikko 8



Ma: a:hallissa 10km 3.58/km -> 3km 3.30/km yht 22km, i:8km
Ti: a:8km, i:17km
Ke: a:13km, i:13km + matolla 2km 3.20/km + 2km ver yht 17km
To: a:8km, i:kevyt kuntopiiri + 10km
Pe: a:6km, i:hallissa 10km kiihtyvä (4k 3.40 -> 3k 3.36 -> 3k 3.32/km) yht 16km
La: a:hiihto 45’ + juoksu 10km pal, i:8km
Su: 30km + matolla 5km 3.45/km + 1k ver yht 36km
--
Yht: 179km

Vähän kun meinaa aloitella harjoittelua niin heti pukkaa uutta vammaa. Tiistain iltalenkki tuli juostua vähän matalakantaisemmilla tossuilla (Adizero Aegis, joissa on muuten hyvä pito lumella) ja keskiviikkoaamuna oli sitten vasemmassa akilleksessa kipua ja patti. Samanlaisen vamman sain 2v sitten hoidettua parissa viikossa ilman että harjoittelusta piti tinkiä ja nyt sama taisi onnistua vielä nopeammin. Vaikka päkiäkään ei ole vielä täysin parantunut, on pahin vamma tällä hetkellä syvissä vatsalihaksissa, jotka ovat olleet Dubaista saakka kipeät. Sille ei taida olla muuta tehtävissä kuin jättää vatsalihasliikkeet tekemättä.

Juuri kun oli pääsemässä normaaliin harjoitusrytmiin, niin pitääkin alkaa taas keventelemään (vaikka tässä onkin kevennelty jo melkein koko alkuvuosi). Mutta sen verran tahmeaa oli meno kovemmissa harjoituksissa että täytyy kokeilla ennen Haagin puolikasta parin viikon herkistelyä, vaikka se onkin maratonharjoittelusta pois.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Viikko 7



Ma: a:5km, i:11km
Ti: a:matolla 10km VL (1km 3.50 / 1km 3.30) yht 14km, i:9km pal
Ke: a:8km, i:hiihto 40’ + juoksu 10km pal
To: a:6km, i:kuntopiiri + 17km
Pe: a:asfaltilla TV-kova 6km 22.58 (3.50/km) yht 11km, i:7km pal
La: 26km, välillä 15’ reippaasti (asfaltilla)
Su: a:hiihto 45’, i:10km
--
Yht: 134km

Perjantaina alla oli pitävä asfaltti ja vauhti kyllä tuntui asialliselta, mutta mittari paljasti karun totuuden. Vauhtihan olisi ollut ok jos matkaa olisi tullut kolminkertaisesti ja TV-reippaan tunteella, mutta nyt yritettiin juosta TV-kovaa… Ehkä elimistö ei ollut tottunut äkilliseen harjoittelun aloittamiseen, olihan tämä vasta ensimmäinen yli satasen viikko tälle vuodelle. Mutta mikä tärkeintä, päkiän/isovarpaan vamma ei pahentunut. Edelleen varvas on väkisin taivuttaessa kipeä ja päkiässä on pientä satunnaista kipua, mutta juoksu tuntuisi onnistuvan. Hoitona on enää jääkylpy kerran päivässä - huomasin tuon tehokkaammaksi kuin kylmäpussin käytön.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viikko 6


Ma: 8km
Ti: hallissa 5x2000m pal 2’ (7.59-7.42-7.20-6.55-6.39) yht 15km
Ke: kevyt hiihto + 7km pal
To: 10km + kevyt kuntopiiri
Pe: 6km
La: Aktia-cup 10km 36.50 yht 13km
Su: (2h lumitöitä) + 10km pal
--
Yht: 69km

Vielä palauteltiin 2/3-maratonista, mutta pari terävämpää harjoitustakin tuli jo tehtyä. Hallivedoissa kulku oli yllättävänkin hyvää, vaikka kolmannessa vedossa tuntuikin ettei koneessa olisi enää kahta pykälää jäljellä. Aikamoista pujottelua sai Esport Areenalla taas harrastaa, ilmeisesti porukka ei ollut lukenut uusimman Juoksija-lehden pääkirjoitusta: ”Tunne pisto sydämessäsi, sinä sisähallia kevyttä lenkkiä kiertävä juoksija. Mene ulos harjoittelemaan, halleissa tehdään vain kovat harjoitukset”. Ei mulla mitään hallihölkkääjiä vastaan ole, ilman heitä juoksuratojen käyttöaste jäisi hyvin alhaiseksi. Hölkkääväthän jotkut jopa juoksumatolla (mikä on vielä halliakin puuduttavampaa), vaikka ainakaan pk-seudulla ei tänä talvena vielä niin pahoja kelejä ole ollut ettei ulkona olisi kevyitä lenkkejä pystynyt tekemään – tai sitten käyn niin harvoin lenkillä ettei pahat kelit ole osuneet kohdalle. Mutta jos sinne halliin mennään hölkkäämään, niin miksi ihmeessä Esportissa pitää taapertaa juuri sitä kakkosradan ulkoreunaa (tai Liikuntamyllyssä ykkösrataa)? Hölkkävauhdissa ei luulisi tarvittavan tarkkaa matkan/nopeuden mittausta vaan voisi kiertää uloimpia ratoja. Olen muuten kerran bongannut hallissa sauvakävelijänkin! Käytti sentään oikeaoppisesti ulointa rataa.

Lauantaina Hakunilassa olikin sitten varsin lumiset olosuhteet. Alkumatka kulki kohtalaisesti, mutta paluumatkalla vauhti hiipui niin että jälkimmäinen vitonen kesti 30sek kauemmin kuin ensimmäinen.

Nyt onkin juostu jo kaksi viikkoa päivittäin edes muutama kilometri. Jospa tuo isovarpaan vamma mahdollistaisi jo kohta harjoittelun aloittamisen...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Viikko 5



Ma: 4km pal
Ti: 4km pal
Ke: 6km pal + lumitöitä 1h
To: crosstrainer 30' + soutu 10' + 4km pal
Pe: 8km
La: kevyt hiihto + asfaltilla 3x1km pal 1' (3.57-3.43-3.28) yht 7km
Su: kevyt kuntopiiri + 5km pal
--
Yht: 38km

Kevyttä palauttelua ja tuntuukin että jalat palautuvat nopeammin kuin kokonaisen maratonin jäljiltä. Päkiän vamma on jo siinä kunnossa että uskaltauduin tekemään vuoden ensimmäisen kuntopiirin, tosin kevyenä ja ilman päkiähyppyjä.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Dubain maraton kokemuksena



Vielä itse maratonista siltä varalta että joku harkitsee tuon juoksemista tulevina vuosina.

Kisan startti on perjantai-aamuna klo 7 (eli heti auringonnousun aikaan) ja koska perjantai on vapaapäivä, alkaa metro kulkemaan vasta klo 13. Joten jos hotelli ei ole downtownin alueella kävelymatkan päässä lähdöstä, on lähtöön mentävä taksilla. Tähtäsin kisa-alueelle kuudeksi ja silloin ei vielä ollut teilläkään yleensä niin normaalia ruuhkaa, joten taksimatka meni sujuvasti. Taksi ei tietenkään osannut viedä lähellä varustesäilytystä olevalle tiesululle, vaan jätti Dubai Mall:in taakse (intialainen kuski ja ei navigaattoria on yhdistelmä joka jättää halutun kohteen löytymisen vähän tuurin varaan ellei matkustajalla ole karttaa josta voi kertoa ajo-ohjeita kuskille). Sieltä sitten kävellen Burj Khalifa kiertäen varustesäilytyksen & WC:iden lähelle odottelemaan.

Tapahtumassahan mainostetaan olevan lähes 20 000 osallistujaa, mutta valtaosa niistä juoksee kympin tai kolmosen ja itse maratonilla on vain pari tuhatta juoksijaa. Lähtöön vievä tie olikin täynnä lähinnä kympin juoksijoita jotka ilmeisesti aikoivat tehdä tunnin alkuveryttelyn kuulokkeet korvilla välillä urheilujuomaa tankaten (kympin startti oli 7:15). WC-kapasitettia oli sen verran että näistä viimehetken tankkaajista huolimatta ei kovin suuria jonoja päässyt syntymään. Varusteiden luovutuskin hoitui jonottamatta ja baggage drop –tiskiltä oli vielä muutamia satoja metrejä matkaa lähtöviivalle. Vaikka lähtöön saavutaan takaa päin, pääsi pujottelemalla suht helposti lähelle eturiviä (mitään tuloksen / tavoitteen mukaisia lähtökategorioita tuolla ei ole). Hetki ennen lähtölaukausta (oliko sellaista?) tavalliset kuolevaiset päästettiin vielä siirtymään aivan eliittijuoksijoiden perään.

Reittiä ei oltu merkattu sinisellä viivalla ja kun leveällä tiellä oli joitain mutkia ja risteyksiä ja näkyvyyskin sankan sumun takia todella huono, alkoi tilanne muistuttamaan erästä loppukesästä pidetttävää ”Suomen huonoiten järjestettyä” maratonia. Jotenkuten reitillä kuitenkin pysyi ilman että olisi pitänyt neuvoa kysellä, tosin voi olla ettei siellä olisi ketään ollut neuvomassakaan. Yleisöäkin oli reitin varrella vain satunnaisesti muutamia ihmisiä. Kun väliaikapisteitäkään ei ollut kuin yksi (puolimatkassa), niin vähän ihmetyttää millä meriiteillä tuollainen  pikkukisa on IAAF:n kultaisen merkin saanut. Todennäköisesti kärjen tason perusteella.

Juomapisteitä oli kiitettävästi 2,5km välein ja vesi oli tarjolla pulloista jotka ojennettiin käteen. Urheilujuomapulloja taisi olla saatavilla 5km välein.

Reittinähän tuo on kyllä huippunopea, mistä todisteena ensimmäistä kertaa maratonin historiassa viisi miestä alle 2.05:n. Ainoat korkeuserot taitavat tulla muutamista rantakadulla olevista 10-20cm korkeista hidastetöyssyistä, eikä mutkiakaan ole kovin montaa. Etenkin aamut taitavat tuolla olla yleensä tyyniä, joten sään puolesta suurin huolenaihe on liiallinen kuumuus ainakin kisan loppuvaiheilla – aurinkohan todennäköisesti paistaa.