Hampurin maraton

Hampurissa oli viileä (6->9 astetta) ja tuulinen (6m/s länsituuli) keli. Ensimmäinen vitonen Reeperbahnia piti ottaa maltilla, sillä juostiin vastatuuleen. Tuuli ei kuitenkaan tässä vaiheessa tuntunut pahalta ja eka vitonen jäikin vain kaksi sekuntia tavoitevauhdista (3.47/km). Sen jälkeen kun käännyttiin myötätuuleen ja lisäksi muutamat alamäet vauhdittivat menoa, aloin olla jonkin verran aikataulusta edellä. Tosin huolestuttavasti pohkeet alkoivat kipeytymään jo 5km jälkeen, mitä ei toki saisi maratonilla tapahtua niin aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisen kerran otin kramppien ehkäisemiseksi merisuolaa kielen alle jo jossain 12-13km paikkeilla, mikä on suunnilleen kympin aiemmin kuin normaalisti. Etumatka aikatauluun kasvoi pikkuhiljaa niin että se oli enimmillään noin 40 sekuntia 25km kohdalla. Kolmenkympin jälkeen alkoi tulla enemmän vastatuuliosuuksia ja vaikka pohkeet alkoivat olla jo todella kipeät, aloin viimeisellä kympillä uskomaan 2.40:n alitukseen etenkin kun reidet olivat vielä hyvässä kunnossa vaikka yleensä ne ovat olleet se rajoittava tekijä. 35km kohdalla olin vielä parikymmentä sekuntia aikataulusta edellä, mutta vastatuuli alkoi tehdä tehtäväänsä ja lisäksi tuntui että loppumatkasta olisi ollut vähän enemmän ylämäkiäkin. Vauhti hiipui niin että 39km kohdalla etumatka oli huvennut kokonaan, mutta olin vielä sekunnilleen 2.40:een vaadittavassa vauhdissa – ainakin teoriassa. Siinä kohtaa taisi tulla seinä vastaan sekä henkisesti että fyysisesti kun vauhti romahti lähes minuutin/km hitaammaksi viimeisille kolmelle kilometrille. Loppuajallahan ei sitten tässä vaiheessa ollut enää mitään väliä kun edes minimitavoite enkasta sekuntien viilaaminen ei onnistuisi. Enkä varmaan paljoa nopeammin olisi kuitenkaan pystynyt raahautumaan maaliin vaikka kuinka olisin yrittänyt.

Tuuli varmasti verotti osaltaan voimia, mutta eniten ihmetytti pohkeiden nopea kipeytyminen. Jo matkan aikana keksin kyllä syyn mistä se johtui: edellisen viikonlopun maksimaalinen Karhu-viesti + maratonvauhtinen Eetun kymppi –yhdistelmä kipeytti pohkeet, eivätkä ne näköjään ehtineet viikossa kunnolla palautua. Sen verran oli kuitenkin asfaltti-iskutuksen kestoa ehditty treenaamaan, ettei vielä ekan puolikkaan aikana pahempia jumeja olisi pitänyt esiintyä.

Tapahtumanahan Hampuri on kevätmaratonien parhaimmistoa. Toki reitillä on mäkeä hieman enemmän kuin vaikkapa Rotterdamissa, mutta ehkä vähemmän kuin Lontoossa. Juoksuseuraa riitti koko matkalle ja omat juomapullot oli helppo löytää. Yleisöäkin oli reitin varrella kiitettävästi kannustamassa.

Väliajat

Meno oli lopussa niin huolestuttavan näköistä että järjestäjät katsoivat parhaaksi laittaa ambulanssin seuraamaan