tiistai 27. syyskuuta 2016

Berliinin maraton 2016 - sub 2.40!!!

Monien vuosien ja vähintään kymmenen yrityskerran jälkeen 2.40 vihdoin alittui maratonilla. Berliini tarjosi jälleen loistavat puitteet, joten itse ei tarvinut kuin huolehtia suunnitelman toteuttamisesta. Jo aamulla oli toistakymmentä astetta lämmintä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulikin oli hyvin kevyttä. Lähtökarsinaan päästiin vasta vartti ennen lähtöaikaa pyörätuolikelaajien lähdettyä matkaan klo 9. Viimevuotinen aikani jäi joitain sekunteja A-lähtökarsinaan vaaditusta ajasta, mutta pääsin vasemmanpuoleisessa B-ryhmässä eturiviin. Järjestäjät eivät aikoneet päästää B-ryhmäläisiä heti A-ryhmän perään, vaan pitivät välissä pientä tyhjää tilaa. Kohdallani sattui olemaan järjestysmiesten rintamassa pieni aukko, joten livahdin siitä kymmenkunta sekuntia ennen starttia, jotta pääsisin lähtemään mahdollisimman läheltä lähtöviivaa. Lähdössä ei kannata antaa liikaa tasoitusta kun bruttoaika päätyy kuitenkin tilastoihin ja sekös harmittaisi jos "haamuraja" jäisi muutaman sekunnin päähän. Tällä kertaa lähtöviivan ylitykseen meni aikaa kahdeksan sekuntia, mikä on ihan kohtuullinen brutto- ja nettoajan välinen ero Berliinin kokoisessa tapahtumassa.

Juoksu tuntui alusta lähtien erittäin helpolta ja vauhtia piti jarrutella, vaikka olinkin päättänyt että tällä kertaa lähden vähintään tavoitevauhtia ettei lopussa jää kirittävää kuten viime vuonna. Mittari näytti lähes kokoajan 3.3x-alkuisia lukemia menossa olevan kilometrin keskivauhdiksi, joten siihen ei voinut luottaa vaan tarkistin oikean aikataulun vitosten välein (aikamoista siksakkia mittari sai taas piirrettyä välillä, joten ei ihme että se sai matkaakin kerrytettyä 42,8km). Vitoset menivät kymmenkunta sekuntia tavoitevauhtia (18.55 / 5km) nopeammin ja puolimatkassa olin jo 50 sekuntia aikataulusta edellä. Sen jälkeen etumatka ei enää kasvanut vaan alkoi kolmenkympin jälkeen kaventumaan. En kuitenkaan huolestunut, sillä juoksu tuntui pohjekipuja lukuunottamatta erittäin vahvalta. Pohkeet olivat alkaneet kipeytyä ennen puoliväliä, mutta etureisissä ei ollut tällä kertaa mitään ongelmia. Vielä 35:n kohdalla tuntui että kunnon puolesta olisi voinut kiristää vauhtia, mutten halunnut ottaa pohkeiden takia riskiä ja minullehan riittäisi että aika menisi sekunninkin alle 2.40:n.

Lämpimän kelin takia nautin matkan aikana peräti neljä suolatablettia (edellinen ennätys taisi olla kaksi), mutta silti toinen nivunen uhkaili kramppaamisella viimeisillä kilometreillä. 40km kohdalla olin enää 20 sekuntia tavoitevauhtia edellä, mutten ollut enää yhtään varma selviänkö kahdesta viimeisestä kilometristä kunnialla kun pohkeet olivat aivan loppu ja nivusen kramppiuhan takia piti varoa kaikkia käännöksiä ja epätasaisia alustan kohtia. Hengityskin joutui tässä vaiheessa jo tosi lujille ja heti neljänkympin jälkeen mittari näytti uhkaavasti nelosella alkavia km-vauhteja, mikä olisi tarkoittanut jälleen kerran tavoitteen karkaamista (mikäli mittari olisi sattunnut näyttämään oikein). Vihdoin tuli Brandenburgin portti näkyviin, mikä tarkoittaa että tuskaa on jäljellä enää kilometrin loppusuoran verran. Yritin puristaa sen mitä puristettavissa oli, mutta se ei ollut enää paljoa - riittävästi kuitenkin jotta kello pysähtyi maaliviivalla aikaan 2.39.30. Maaliintulo ja sen jälkeiset hetket olivat herkkiä ja ikimuistoisia - olihan tätä tavoiteltu jo kuusi vuotta ja toistakymmentä kertaa.

Loppumatkasta pariinkymmeneen asteeseen noussut lämpötila ei ollut aivan optimaalinen, mutta lähipiirin tankkausohjeet (tankkasin hieman normaalia enemmän hiilareita ja myös suolaa) ja runsas suolan ja nesteen nauttiminen auttoivat ja suurimmalla osalla reitistä oli varjostavia rakennuksia ja puita, joten aurinkokaan ei päässyt porottamaan kuin ajoittain suoraan kohti. Kevyttä vastatuulta havaitsin vain muutamassa kohdassa. Omat juomapullot löytyivät tälläkertaa erittäin helposti.

Näköjään näinkin mitättömän pienillä (70-80km/viikko) harjoituskilometreillä oli vielä mahdollista parantaa maratonenkkaa. Jatkossa pitää miettiä vieläkö riittää nälkää maratonille, vai aletaanko harrastamaan enemmän maratonturismia. Jos uuden maratonrajan kimppuun vielä lähdetään, voisi harjoitusmäärää olla syytä kasvattaa. Seuraava raja kun vaatisi tuplasti nyt tulleen suuruisen ennätysparannuksen.

Viralliset väliajat. Puolikkaiden ajat olivat 1.19.09 (brutto) ja 1.20.21.

11 kommenttia:

  1. Tuon maaliintulon ja sen jälkeisen hetken kuvaus on juuri sellainen, miten itse vastaavan tilanteen koin. Sitä tunnetta ei hevin unohda. Toinen ikimuistoinen tilanne oli vaimon kohtaaminen kisan jälkeen. Siinä oli tunteet pinnassa. Hienoa Timo, kun kantoi nyt loppuun asti. Itse muistelen omien nettopuolikkaideni olleen 1.19.23 ja 1.20.15. Hyvin samanlainen kulku kisalla siis. Kyllähän meidän pitäisi edes kerran juosta samalla maratonilla tosiyritys. Onnittelut vielä kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlainen vauhdinjako tosiaan. Pitäiskö meidän hyökätä A-rajan kimppuun Berliinissä 2018?

      Poista
  2. Kerta kaikkiaan upea suoritus. Onneksi olkoon vielä kerran! Itse koetan kuukauden päästä moisen fiiliksen saavuttaa, toki 10min. hitaammalla ajalla.

    Eikö sellainen kultainen keskitie olisi jatkoon hyvä, eli teet maratonreissuja turismimielellä ja välillä sitten enemmän tulosmielellä? Näin olen itse homman mielekkyyden maksimointia joskus järkeillyt.

    Tuon Teemun kommentin vastapainoksi voisin sanoa, että mun kanssa sun ei kannata lähteä samalle maratonille juoksemaan tosiyritystä, ainakaan ulkomaille. Se on nähty miten siinä käy, kummallekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juostaan nyt ainakin siellä Hawaijilla turismimielessä. Tsemiä viimeisille treeniviikoille, hyvältä näyttää!

      Poista
  3. Tämä oli hieno saavutus! Ja treeni on ollut selkeästi viisasta, onnittelut myös siitä!

    Vielä minäkin joku päivä liityn tähän sub 2.40 kerhoon... ehkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan kerhoon! Sulla on treenimäärät ja tehot sellaisia joihin mä en pystyisi, joten kun vaan pysyt terveenä ja kaikki osuu kohdalleen niin kerhon jäsenyys on sinettiä vaille valmis Valenciassa.

      Poista
  4. Ei hullumpi idea tuo 2018 Berliini. A-raja mua kiinnostais. Niin ja Berliini itsessään, kun en ole siellä juossut koskaan.

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea haamurajan rikkojalle! Menihän se, kun tarpeeksi sitkeästi yritti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos Z! Sinä jos kuka tiedät mitä maratononnellisuus on.

      Sinulla taisi olla taas koko tapahtuman parhaiten merkatut pullot - nähdessäni ne ajattelin "jaahas, siinä täytyy olla Z:n pullot".

      Poista
  6. Onnittelut täältäkin...mahtavaa kertakaikkijaan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuno ja tsemppiä sinne Epsanjan juoksukarkeloihin! Taitaa multa jäädä tulevana talvenakin Torren reissu väliin.

      Poista