Ma: 6km
Ti: a:16km kiihtyvä (4.05->3.50/km) yht 20km, i:15km
Ke: i:9km + kevyt kuntopiiri
To: a:13km, i:13km
Pe: 8km kevyt
La: p:Sisuhölkkä 6km 22.14 (3.39/km) yht 13km, i:6km pal
Su: 26km, lopussa 3km 3.50/km
--
Yht: 129km
Taas kerran piti kiihtyvä lenkki jättää kesken. 4min/km tuntui
vielä leppoisalta, mutta vauhdin lisäyksen yritys ei aiheuttanut juuri
muuta kuin hengästymistä. Vaikka lopussa vauhti oli n. 10sek/km
tavoitetta hitaampaa, joutui juoksemaan suunnilleen täysiä.
Seuraavana yönä oli taas kurkku kipeä, joten ehkä pöpö ei ollut vielä
kokonaan hävinnyt ja selittäisi viime- ja tämän alkuviikon heikot
esitykset? Tuon perään tuli sitten kova nuha ja perjantaina oli sen
verran tukkoinen olo että oli parempi huilailla.
Lauantai-aamuna oli niin tukkoinen olo, että ajattelin jo jättää Sysmän Sisuhölkän väliin, mutta lopulta päätin lähteä hölkkäilemään kevyesti lyhyemmän 7km matkan (joka osoittautui todellisuudessa kuudeksi kilometriksi). Ei mennyt kuin puolisen kilometriä kun ajatus korkeintaan reipasvauhtisesta lenkistä unohtui ja 4min/km-alkuvauhtia piti kiihdyttää. Koko matkan etenimme rinnakkain itseäni hiukan vanhemman miehen kanssa. Olin sen verran mukavuudenhaluinen että ajattelin hoitaa homman vasta lyhyessä loppukirissä. Noin 500m ennen maalia aloin kiristämään vauhtia ja 200m ennen maalia oli jo kaikki pelissä, mutta kaveri vaan tuli kokoajan rinnalla ja meni lopulta ohi niin etten pystynyt enää vastaamaan. Maalissa selvisi että kyseessä oli entinen maaottelujuoksija Mika Savolainen, joka on juossut aikoinaan mm. samana vuonna 400m 50 sekuntiin ja maratonin 2.23. Edelleen, pitkän 12 vuoden tauon jälkeenkin, 800m kulkee kahteen minuuttiin. Eli tuli arvioitua vastustajan kirikyky hieman väärin. Kuitenkin kova nuha ja reitin raskaus (suurimmaksi osaksi pehmeää metsätietä) huomioiden pitäisin tuota kohtuullisena juoksuna.
Sunnuntai oli sitten taas normaalimpi päivä. Pitkähkön lenkin loppupuolella 3.50-vauhtikin tuntui ihan liian kovalta maratonvauhdiksi, eikä sitä kauaa jaksanutkaan.
Lauantai-aamuna oli niin tukkoinen olo, että ajattelin jo jättää Sysmän Sisuhölkän väliin, mutta lopulta päätin lähteä hölkkäilemään kevyesti lyhyemmän 7km matkan (joka osoittautui todellisuudessa kuudeksi kilometriksi). Ei mennyt kuin puolisen kilometriä kun ajatus korkeintaan reipasvauhtisesta lenkistä unohtui ja 4min/km-alkuvauhtia piti kiihdyttää. Koko matkan etenimme rinnakkain itseäni hiukan vanhemman miehen kanssa. Olin sen verran mukavuudenhaluinen että ajattelin hoitaa homman vasta lyhyessä loppukirissä. Noin 500m ennen maalia aloin kiristämään vauhtia ja 200m ennen maalia oli jo kaikki pelissä, mutta kaveri vaan tuli kokoajan rinnalla ja meni lopulta ohi niin etten pystynyt enää vastaamaan. Maalissa selvisi että kyseessä oli entinen maaottelujuoksija Mika Savolainen, joka on juossut aikoinaan mm. samana vuonna 400m 50 sekuntiin ja maratonin 2.23. Edelleen, pitkän 12 vuoden tauon jälkeenkin, 800m kulkee kahteen minuuttiin. Eli tuli arvioitua vastustajan kirikyky hieman väärin. Kuitenkin kova nuha ja reitin raskaus (suurimmaksi osaksi pehmeää metsätietä) huomioiden pitäisin tuota kohtuullisena juoksuna.
Sunnuntai oli sitten taas normaalimpi päivä. Pitkähkön lenkin loppupuolella 3.50-vauhtikin tuntui ihan liian kovalta maratonvauhdiksi, eikä sitä kauaa jaksanutkaan.
Nyt alkaisi sitten keventely maratonille, mutta ainakaan vielä ei
ole minkäänlaista maratonfiilistä. Itse asiassa maratonin juokseminen ei
tässä vaiheessa voisi juuri vähempää kiinnostaa, mutta kai sinne
Berliiniin on mentävä tutustumaan reittiin ja järjestelyihin
mahdollisia tulevia vuosia varten siltä varalta että harrastus vielä
jatkuu. Tällä viikolla tosin järjestäjät ilmoittivat että jatkossa
mukaan pääsee vain arvontojen kautta, joten tuleviksi syysmaratoneiksi
joutunee katselemaan muitakin vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti