Viikko 37

Ma: 6km

Ti: a:16km kiihtyvä (4.05->3.50/km) yht 20km, i:15km

Ke: i:9km + kevyt kuntopiiri

To: a:13km, i:13km

Pe: 8km kevyt

La: p:Sisuhölkkä 6km 22.14 (3.39/km) yht 13km, i:6km pal

Su: 26km, lopussa 3km 3.50/km

--

Yht: 129km

Taas kerran piti kiihtyvä lenkki jättää kesken. 4min/km tuntui vielä leppoisalta, mutta vauhdin lisäyksen yritys ei aiheuttanut juuri muuta kuin hengästymistä. Vaikka lopussa vauhti oli n. 10sek/km tavoitetta hitaampaa, joutui juoksemaan suunnilleen täysiä. Seuraavana yönä oli taas kurkku kipeä, joten ehkä pöpö ei ollut vielä kokonaan hävinnyt ja selittäisi viime- ja tämän alkuviikon heikot esitykset? Tuon perään tuli sitten kova nuha ja perjantaina oli sen verran tukkoinen olo että oli parempi huilailla.

Lauantai-aamuna oli niin tukkoinen olo, että ajattelin jo jättää Sysmän Sisuhölkän väliin, mutta lopulta päätin lähteä hölkkäilemään kevyesti lyhyemmän 7km matkan (joka osoittautui todellisuudessa kuudeksi kilometriksi). Ei mennyt kuin puolisen kilometriä kun ajatus korkeintaan reipasvauhtisesta lenkistä unohtui ja 4min/km-alkuvauhtia piti kiihdyttää. Koko matkan etenimme rinnakkain itseäni hiukan vanhemman miehen kanssa. Olin sen verran mukavuudenhaluinen että ajattelin hoitaa homman vasta lyhyessä loppukirissä. Noin 500m ennen maalia aloin kiristämään vauhtia ja 200m ennen maalia oli jo kaikki pelissä, mutta kaveri vaan tuli kokoajan rinnalla ja meni lopulta ohi niin etten pystynyt enää vastaamaan. Maalissa selvisi että kyseessä oli entinen maaottelujuoksija Mika Savolainen, joka on juossut aikoinaan mm. samana vuonna 400m 50 sekuntiin ja maratonin 2.23. Edelleen, pitkän 12 vuoden tauon jälkeenkin, 800m kulkee kahteen minuuttiin. Eli tuli arvioitua vastustajan kirikyky hieman väärin. Kuitenkin kova nuha ja reitin raskaus (suurimmaksi osaksi pehmeää metsätietä) huomioiden pitäisin tuota kohtuullisena juoksuna.

Sunnuntai oli sitten taas normaalimpi päivä. Pitkähkön lenkin loppupuolella 3.50-vauhtikin tuntui ihan liian kovalta maratonvauhdiksi, eikä sitä kauaa jaksanutkaan.

Nyt alkaisi sitten keventely maratonille, mutta ainakaan vielä ei ole minkäänlaista maratonfiilistä. Itse asiassa maratonin juokseminen ei tässä vaiheessa voisi juuri vähempää kiinnostaa, mutta kai sinne Berliiniin on mentävä tutustumaan reittiin ja järjestelyihin mahdollisia tulevia vuosia varten siltä varalta että harrastus vielä jatkuu. Tällä viikolla tosin järjestäjät ilmoittivat että jatkossa mukaan pääsee vain arvontojen kautta, joten tuleviksi syysmaratoneiksi joutunee katselemaan muitakin vaihtoehtoja.

Viikko 36

Ma: pyöräily 30’+35’

Ti: kuntopiiri

Ke: -

To: -

Pe: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 6km

La: 24km, lopussa 4km n. 3.50/km

Su: 8km

--

Yht: 38km

Tiistaista torstaihin oli pientä kurkkukipua aamuisin ja kun iltaisin riitti muutakin tekemistä niin ei ollut pakottavaa tarvetta hölkkäillä. Siinä jäi sitten sunnuntain veteraanien SM-maantielle valmistavaksi suunniteltu vetoharjoituskin väliin, mikä ei juurikaan haitannut sillä kisailmoittautumiseni ei ollut näköjään mennyt perille. Tein sitten lauantaina ”puolipitkän” lenkin ja taas kerran sai masentua kun reipasvauhtisessa lopussa vauhti alkoi hiipumaan 4min/km:iin.

Viikko 35

Ma: a:pyöräily 30’ i:pyöräily 30’ + juoksu 8km

Ti: a:17km TV-reipas (3.46/km) yht 21km, i:13km pal

Ke: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 35’ + juoksu 6km

To: a:13km, i:13km

Pe: kevyt kuntopiiri + 8km

La: p:Kalkkisten kymppi 10,6km 40.10 (3.44/km) yht 16km, i:6km pal

Su: 23km

--

Yht: 127km

Nyt tuli jo kolmas kohtuu hyvän kulun päivä tälle kesälle. Nämä onnistumisethan alkavat olla jo lähes viikottaisia. Tällä kertaa pari ekaa kilsaa tuosta tiistain reippailusta olivat vaikeita ja kun mittari näytti alamäkivoittoisesta alkumatkasta huolimatta nippa nappa alle 4min/km-lukemia, kävi keskeytyskin mielessä. Sitten vauhti alkoi kuitenkin paranemaan vaikka juoksin kokoajan samalla tunteella (sellaisella jolla pystyisi ehkä juoksemaan maratonin). Nyt samat ylämäet jotka viikkoa aiemmin saivat hengityksen tukkoon, menivät ongelmitta vaikka vauhti oli hieman parempaa.

Lauantaina olin sitten pitkästä aikaa hölkkäkisan starttiviivalla, tällä kertaa Asikkalassa. Nimestään huolimatta tapahtumaa ei oltu tarkoitettu pelkästään kalkkiksille, sillä mukana oli ainakin pari noin puolet nuorempaa kuin allekirjoittanut. Reitti ei ollut ainakaan tylsä, sillä vähän väliä tuli erilaista soratietä, pieniä polkuja ja pehmeää traktoriuraa pellon laidassa. Kokonaisnousuakin oli reittiprofiilin mukaan toistasataa metriä. Vauhdin perusteella on mahdotonta sanoa kulkiko juoksu hyvin vai ei, ehkä se ainakin kohtalaisesti kulki.

Tuon kisan takia jäi sitten pitkä lenkki maratonvauhtisella lopulla väliin. Muutenkin kovia maratonharjoituksia olisi pitänyt tehdä pidempinä, mutta nyt alkaa jo kaikki tehtävissä oleva olla tehtynä kun enää ehtii tehdä vain yhden kovemman viikon ennen Berliiniä.

Edit: Palkintokassissa oli XL-kokoinen paita. Ilmeisesti oli ajateltu että sen joka jää kolmanneksi on pakko olla vähän tukevampi kaveri. Olin sentään niukasti kovaa mäkihyppääjää nopeampi. Nyt voinkin sanoa voittaneeni Janne Ahosen isossa mäessä (aikaisempiin meriitteihin kuuluu että olen ollut Valtteri Bottasta nopeampi katuradalla).

Viikko 34

Ma: a:13km, i:13km

Ti: a:65’/16,4km kiihtyvä (30’ 4.05 -> 25’ 3.55 -> 10’ 3.45/km, k.a. 3.58) yht 20km, i:13km

Ke: -

To: a:8km, i:suunnistus 75’ + verkat, yht n. 14km

Pe: a:15km, i:15km

La: 10km

Su: 33km, lopussa 5km n.3.50/km

--

Yht: 154km

Ei mikään paras mahdollinen viikko kun ei tullut pyöräilyä eikä edes kuntopiiriä ja muutama lenkkikin jäi väliin.
 

Tiistaina oli tarkoitus tehdä ensimmäinen “täysimittainen” kiihtyvävauhtinen harjoitus. Ensimmäiset kolme varttia menikin suht mukavasti, mutta sitten pari pitkää ylämäkeä saivat hengityksen niin tukkoon etten siitä enää palautunut. Lopussa jouduin jo juoksemaan täysiä ja siksi jätin viimeisen osuuden puoleen aiotusta.

 

Vaikka vasta viime kuussa lupasin että metsässä rämpiminen saa riittää, niin eipä ollut selkärankaa pitää sitäkään lupausta. Tulipahan taas sen verran mieleenpainuva kokemus että jospa jatkossa sitten tällaisista tilaisuuksista kieltäytyminen tulisi selkärangasta.

Viikko 33

Ma: pyöräily 30’ + 30’

Ti: 8km

Ke: -

To: a:36’ VL 2’/2’ (n. 4.10/3.40) yht 13km, i:13km

Pe: a:13km, i:5km

La: 5x1km pal 1' (3.28-3.23-3.16-3.16-3.08) yht 11km

Su: 21km

--

Yht: 84km

 

Vuorossa oli kevyt viikko ja se tuli otettua normaaliakin löysemmin. Sen verran kiirettä kuitenkin oli ettei Moskovan MM-kisojakaan ehtinyt katsomaan kertaakaan. Miesten maraton on kuitenkin kovalevyllä odottamassa talven mattojuoksuja.

Tuli todistettua että voi se juoksu olla viileämmälläkin kelillä tahmeaa, kun tiistaina kymmenessä asteessa suoritettu vauhtileikittely ei ollut kovin leikitteleväistä. Sen sijaan lauantain vedot kulkivat yllättävänkin hyvin siihen nähden että edellisen kerran yhtä lyhyitä spurtteja on taidettu juosta joskus keväällä. Tässä vaiheessa maratonvalmistautumista ei noin lyhyille vedoille olisi tarvetta, mutta ajattelin että jos vielä uskaltautuisi juoksemaan jonkun maantiekisan.

Viikko 32

Ma: a:8km, i:7km

Ti: a:15km TV-reipas (3.46/km, syke 144) yht 20km, i:13km

Ke: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 8km

To: 20km

Pe: a:13km, i:14km, ylämäet reippaasti

La: kevyt kuntopiiri + 9km

Su: 36km, lopussa 7km TV-kova 3.56/km

--

Yht: 148km

 

Jes, nyt se sitten tapahtui! Tiistaina juoksu kulki paremmin kuin kertaakaan SM-maastojen jälkeen. Klo 6.30 oli mukavan raikas 10 astetta lämmintä ja vaikka aurinko paistoi, ei sää ehtinyt loppumatkastakaan tulla helteiseksi. Vasta lyhyen alkuveryttelyn aikana päätin lähteä yrittämään tasavauhtista 3.50-3.55/km-vauhdilla 15km tai jos tuntuu vaikealta niin 3x5km lyhyillä palautuksilla. Juoksu kulki rennosti ja vain muutama hitain ylämäkikilometri vei aikaa yli 3.50. En oikein muistanutkaan enää miten helppoa juoksu voi parhaimmillaan olla. Taisin käyttää ensimmäistä kertaa koko kesänä sykevyötä ja keskisykekin pysytteli hyvällä tasolla.

Tämän viikon olisi pitänyt olla määrällisesti kovempi kuin edellisen, mutta yritin tehdä kovien ja kevyiden päivien eron selvemmäksi ettei mene liian tasapaksuksi. Sen verran tuli laiskoteltuakin että torstaina ja launataina jäi iltalenkit väliin, eikä perjantaiaamuna huvittanut juosta kovaa. Sunnuntai sitten palauttikin taas jalat maanpinnalle. Tarkoitus oli vetää pitkän lenkin loppuun kymppi n. 3.50-vauhdilla, mutta tuo reilusti hitaampikin könyäminen oli ihan liian tuskallista. Oliskohan sitten niin että kuumassa mun keuhkoputket menee pahemmin tukkoon kuin kylmässä?

Viikko 31

Ma: a:13km, i:16km

Ti: a:60’/15,4km kiihtyvä (25’ n. 4.00 -> 20’ 3.50 -> 15’ 3.45/km, k.a. 3.53) yht 20km, i:12km pal, sis. loikkia

Ke: a:10km pal + pyöräily 30’, i:14km

To: a:15km, i:pyöräily 30’

Pe: a:13km, i:10km

La: 34km, lopussa 5km TV 3.54/km

Su: a:16km, i:kuntopiiri + 8km pal.

--

Yht: 181km

 

 

Jokohan nyt olisi aallonpohja ohitettu? Tiistain kiihtyvällä tapahtui todella pitkästä aikaa sellainen ihme että alkumatkasta piti jopa jarrutella ettei vauhti riistäydy käsistä. Viimeinen vartti ei mennyt ihan tavoitevauhtia, mutta siinä olikin suurin osa ylämäkeä. Ja ensimmäistä kertaa joulukuun jälkeen vasen päkiä/isovarvas ei tullut reippaammassa juoksussa yhtään kipeäksi, vaikka juoksin maratontossuilla!

Ja pitkän lenkin lopussa pääsin piiitkästä aikaa kolmosella alkavaa vauhtia. Varmaan helle ja muutamat mäet vaikuttivat asiaan, mutta sen verran koville otti ettei tällä hetkellä olisi mitään mahdollisuuksia juosta maratonia lähellekään tuota vauhtia. Kun maratonilla pitäisi juosta vielä reilusti kovempaa ja Berliinikin on jo ensi kuussa, alkaa aika käymään vähiin. Mutta sen verran optimisti pitää olla että viimeistään puolentoista kuukauden päästä pitäisi treenivauhtienkin olla tavoitteenmukaisia. Paranihan viime syksynäkin maratonenkka vain yhden onnistuneen treenin jälkeen kun koko kesä oli tuskailtu astman heikentämän hapenottokyvyn takia.