Ma: a:6km, i:10km
Ti: a:7km, i:6km
Ke: 5km
To: a:9km sis. mäkivetoja 8x30sek, i:6km
Pe: a:8km + kevyt kuntopiiri, i:20km
La: 5km
Su: a:Haldi Berglauf 9,5km 1.14.00 (7.53/km) yht 17km, i:5km
--
Yht: 104km
Suurin osa viikon lenkeistä tuli tehtyä Italiassa (Venetsia/Lido di Jesolo, Firenze/Fiesole ja Sanremo), missä oli aivan liian kuuma juoksuun. Kun päivällä oli 35 astetta, ei aamulla ja illallakaan ollut kovin helppoa juosta. Niinpä tulikin tehtyä vain kevyitä ja lyhyitä lenkkejä. Poikkeuksena perjantai, jolloin illaksi tuli pilvistä ja lämpö tippui alle 30:een. Lisäksi satuin löytämään Sanremon rantakadun jatkeelta pyöräilyyn, kävelyyn ja juoksuun tarkoitetun pari kilometriä pitkän tunnelin missä oli mukavan viileä ilma.
Mäkivetoja sain sentään tehtyä. Venetsian kupeesta ei löytynyt metriäkään korkeuseroa, mutta Toscanassa (kuten myös Rivieralla) mäkeä oli riittämiin.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa hieman pidempi mäkiveto Sveitsissä Schattdorf-nimisessä pikkukylässä: 9,5km pelkkää ylämäkeä ja nousua reilut 1400 metriä. Alhaalla lähtöpaikalla oli mukava 18 asteen lämpötila. Sain ohjeita kisan järjestelyistä mieheltä joka oli käynyt Helsingissä ja tiesi että Finnlinesin laiva lähtee Vuosaaresta Hansaterminaalista, sekä sen että Haldi on korkeampi kuin Halti. Yhdellä juoksijalla oli päällä 90-luvulla hankittu Helsinki City Marathon -paita.
 |
| Maali odottaa jossain kaukana ensimmäisen mäennyppylän takana. |
Kisan ensimmäinen kilometri oli asfalttia ja suht loivaa ylämäkeä, niinpä kilometriajaksi tuli kisan paras: 5.33. Toinen km oli jo hieman jyrkempää ja vei aikaa noin 7min. Sitten otettiinkin luulot pois kun alkoi todella jyrkkä polkuosuus; kisan jyrkin nousu oli 19 astetta. Km-vauhti lähenteli 12:ta ja kävelin samaa tahtia kuin muut ottivat juoksuaskeleita. Kävelystä alkoi kuitenkin alaselkä menemään jumiin ja kolmen kilometrin kohdalla alkoi olla aika epätoivoinen olo kun tuntui että voimat ovat lopussa ja 2/3-osaa matkasta oli vielä jäljellä.
Neljästä kilometristä alkoi kuitenkin hieman helpompi asfalttitieosuus ja pystyin lisäämään vauhtia ja selkiä alkoi tulla vastaan tasaiseen tahtiin. Välillä juostiin alppipellolle niitettyä uraa pitkin lehmänläjiä väistellen ja lehmänkellojen kalkatusta kuunnellen.
 |
| Niittypolkua |
Seitsämään kilometriin saakka oli helpompaa pätkää, kunnes alkoi viimeinen 2,5km todella haastava loppurutistus. Tämä osuus mentiin pientä teknisesti hyvin vaativaa ja suht jyrkkää kivikkoista polkua. Lisähaastetta toi se että oltiin jo pilvien tasalla ja näkyvyyttä oli vain muutama kymmenen metriä. Lisäksi alkoi olla varsin kylmä kun ympärillä oli paikoitellen puolimetrisiä lumikinoksia (lunta oli lapioitu pois juoksureitiltä viikkoa ennen kisaa) ja happeakin alkoi olla vähemmän kun lähestyttiin 2000 metriä. 500m maaliin -merkiltä tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin sumun seasta alkoi näkymään maalivaate.
 |
| Lunta oli lapioitu juoksureitiltä pois viikkoa ennen kisaa |
 |
| Loppumatkan polkua |
|
 |
| Maalisuoralla ei oikein mahtunut ohittelemaan |
Maalipaikalla odotti onneksi helikopterin tuomat varustekassit mistä sai kuivas a lämmintä vaatetta päälle. Pilvien takia oli epävarmaa saako kopteri toimitettua kassit perille saakka ja millään muulla kulkuneuvolla sinne ei olisi päässytkään. Sitten oli vuorossa viitisen kilometriä loppuveryttelyä kisareittiä pitkin takaisin alaspäin että pääsi hiihtoseuran urheilutalolle suihkuun. Sieltä vielä kävellen puolisen kilometriä ja loppumatka köysiradalla alas.
 |
| Köysiradalla pääsi alaspäin hiukan nopeammin kuin juosten saman matkan ylös. |
Kyllähän tuo oli yksi huikeimmista juoksukokemuksistani elämäni aikana ja maisemat olivat käsittämättömän hienoja vaikka ihan ylhäällä ei juuri mitään nähnytkään.
