Viikko 16

Ma: -

Ti: -

Ke: -

To: pyöräily 30’ + 35’

Pe: pyöräily 30’+ 30’

La: vesijuoksu 1h

Su: 5km

--

Yht: 5km

Palauttelua. Jalat kipeytyivät maratonista ihan erilailla kuin yleensä, sillä nyt maratonin jälkeisinä päivinä portaita alaspäin nilkuttaessa kaikki kivut olivat etureisien sijaan pohkeissa. Sunnuntaina tuli kokeiltua juoksua Nevasrundania seuratessa. Valmennettavan alkuverkan mukana juostu 2km asfaltilla kipeytti pohkeet, mutta loppuverkan 3,5km hiekkatiellä oli huomattavasti helpompaa.

Hampurin maraton

Hampurissa oli viileä (6->9 astetta) ja tuulinen (6m/s länsituuli) keli. Ensimmäinen vitonen Reeperbahnia piti ottaa maltilla, sillä juostiin vastatuuleen. Tuuli ei kuitenkaan tässä vaiheessa tuntunut pahalta ja eka vitonen jäikin vain kaksi sekuntia tavoitevauhdista (3.47/km). Sen jälkeen kun käännyttiin myötätuuleen ja lisäksi muutamat alamäet vauhdittivat menoa, aloin olla jonkin verran aikataulusta edellä. Tosin huolestuttavasti pohkeet alkoivat kipeytymään jo 5km jälkeen, mitä ei toki saisi maratonilla tapahtua niin aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisen kerran otin kramppien ehkäisemiseksi merisuolaa kielen alle jo jossain 12-13km paikkeilla, mikä on suunnilleen kympin aiemmin kuin normaalisti. Etumatka aikatauluun kasvoi pikkuhiljaa niin että se oli enimmillään noin 40 sekuntia 25km kohdalla. Kolmenkympin jälkeen alkoi tulla enemmän vastatuuliosuuksia ja vaikka pohkeet alkoivat olla jo todella kipeät, aloin viimeisellä kympillä uskomaan 2.40:n alitukseen etenkin kun reidet olivat vielä hyvässä kunnossa vaikka yleensä ne ovat olleet se rajoittava tekijä. 35km kohdalla olin vielä parikymmentä sekuntia aikataulusta edellä, mutta vastatuuli alkoi tehdä tehtäväänsä ja lisäksi tuntui että loppumatkasta olisi ollut vähän enemmän ylämäkiäkin. Vauhti hiipui niin että 39km kohdalla etumatka oli huvennut kokonaan, mutta olin vielä sekunnilleen 2.40:een vaadittavassa vauhdissa – ainakin teoriassa. Siinä kohtaa taisi tulla seinä vastaan sekä henkisesti että fyysisesti kun vauhti romahti lähes minuutin/km hitaammaksi viimeisille kolmelle kilometrille. Loppuajallahan ei sitten tässä vaiheessa ollut enää mitään väliä kun edes minimitavoite enkasta sekuntien viilaaminen ei onnistuisi. Enkä varmaan paljoa nopeammin olisi kuitenkaan pystynyt raahautumaan maaliin vaikka kuinka olisin yrittänyt.

Tuuli varmasti verotti osaltaan voimia, mutta eniten ihmetytti pohkeiden nopea kipeytyminen. Jo matkan aikana keksin kyllä syyn mistä se johtui: edellisen viikonlopun maksimaalinen Karhu-viesti + maratonvauhtinen Eetun kymppi –yhdistelmä kipeytti pohkeet, eivätkä ne näköjään ehtineet viikossa kunnolla palautua. Sen verran oli kuitenkin asfaltti-iskutuksen kestoa ehditty treenaamaan, ettei vielä ekan puolikkaan aikana pahempia jumeja olisi pitänyt esiintyä.

Tapahtumanahan Hampuri on kevätmaratonien parhaimmistoa. Toki reitillä on mäkeä hieman enemmän kuin vaikkapa Rotterdamissa, mutta ehkä vähemmän kuin Lontoossa. Juoksuseuraa riitti koko matkalle ja omat juomapullot oli helppo löytää. Yleisöäkin oli reitin varrella kiitettävästi kannustamassa.

Väliajat

Meno oli lopussa niin huolestuttavan näköistä että järjestäjät katsoivat parhaaksi laittaa ambulanssin seuraamaan

Viikko 15 Hampurin maraton

Ma: -
Ti: 5km
Ke: 3km maratonvauhtia (3.46/km) yht 8km
To: -
Pe: 6km, lopussa 1km 3.46
La: 4km
Su: Hampurin maraton (2.42), yht 43km
--
Yht: 66km


Hampurissa tavoitteen saavuttaminen oli lähempänä kuin aika antaa ymmärtää. Raporttia myöhemmin.

Viikko 14 Karhu-viesti

Ma: a:5km, i:pyöräily 30’

Ti: 5km maratonvauhtia (3.47/km) yht 9km

Ke: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’

To: 8km, lopussa 1km rennon kovaa (3.20)

Pe: 5km

La: Karhuviesti 3. osuus 5,2km 17.32 (3.23/km) yht 10km

Su: Eetun kymppi (Porvoo) 37.46 (3.46/km) yht 16km

--

Yht: 53km

Tiistaina maratonvauhti alkoi jo parin kilsan jälkeen tuntumaan liian vaikealta ja puuskututtikin ihan liikaa. Heti lenkin jälkeen suoritettu PEF-mittaus osoitti reilusti matalampaa lukemaa kuin pitäisi, joten kai se pitää treeneissäkin alkaa ottamaan yhden sijaan kaksi annosta avaavaa astmalääkettä ennen kovempaa juoksua.

Lauantaina pääsin sitten ensimmäistä kertaa Karhuviestiin kun sain kutsun Old Horsen kivikovaan joukkueeseen. Hitaimpana juoksijana sain lyhimmän osuuden ja kun kaksi ensimmäistä viestinviejäämme juoksivat todella hyvin, pääsin matkaan kolmososuudelle vain parikymmentä metriä Turun Tovereiden perässä. Ensimmäisen mäen päällä satuin saamaan TuTo:n viestinviejän kiinni ja menin samantien ohi. Sitten sain kunnian johtaa Suomen suurinta maantieviestiä seuraavien parin kilometrin ajan, kunnes takaa tuli Pohjolan Juoksijoiden kaveri heittämällä ohi. Jäin hänestä ensin reilusti, mutta osuuden loppupuolella ero ei enää kasvanut ja saattoi jopa hieman kaventuakin ja vaihtoon saavuin 15 sekuntia kärjestä läähättäen kuin hullu. Osuusajoissa järjestäjien mittaama aika oli 16 sekuntia huonompi kuin itse kellottamani, mutta joka tapauksessa arvioni vähintään 3.25-vauhdista toteutui. Sijoituimme lopulta neljänneksi kaikista joukkueista ja toiseksi kunto- ja erikoisjoukkueiden sarjassa.

 Sunnuntaille olin ilmoittautunut Eetun kympille, mutta kun väliin tuli Karhuviesti, piti taktiikkaa muuttaa siten että juoksin sen maratonvauhtisena treeninä. Km-vauhti oli sekunnin liian kovaa, mutta huolestuttavampaa oli että ko. vauhti hengästytti enemmän mitä olisi saanut. Haastavaa tulee olemaan juosta viikon päästä reilu nelinkertainen matka sillä vauhdilla.