Hampurissa oli
viileä (6->9 astetta) ja tuulinen (6m/s länsituuli) keli. Ensimmäinen
vitonen Reeperbahnia piti ottaa maltilla, sillä juostiin vastatuuleen. Tuuli ei
kuitenkaan tässä vaiheessa tuntunut pahalta ja eka vitonen jäikin vain kaksi
sekuntia tavoitevauhdista (3.47/km). Sen jälkeen kun käännyttiin myötätuuleen
ja lisäksi muutamat alamäet vauhdittivat menoa, aloin olla jonkin verran aikataulusta
edellä. Tosin huolestuttavasti pohkeet alkoivat kipeytymään jo 5km jälkeen,
mitä ei toki saisi maratonilla tapahtua niin aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisen
kerran otin kramppien ehkäisemiseksi merisuolaa kielen alle jo jossain 12-13km
paikkeilla, mikä on suunnilleen kympin aiemmin kuin normaalisti. Etumatka
aikatauluun kasvoi pikkuhiljaa niin että se oli enimmillään noin 40 sekuntia
25km kohdalla. Kolmenkympin jälkeen alkoi tulla enemmän vastatuuliosuuksia ja
vaikka pohkeet alkoivat olla jo todella kipeät, aloin viimeisellä kympillä
uskomaan 2.40:n alitukseen etenkin kun reidet olivat vielä hyvässä kunnossa
vaikka yleensä ne ovat olleet se rajoittava tekijä. 35km kohdalla olin vielä
parikymmentä sekuntia aikataulusta edellä, mutta vastatuuli alkoi tehdä
tehtäväänsä ja lisäksi tuntui että loppumatkasta olisi ollut vähän enemmän
ylämäkiäkin. Vauhti hiipui niin että 39km kohdalla etumatka oli huvennut
kokonaan, mutta olin vielä sekunnilleen 2.40:een vaadittavassa vauhdissa – ainakin
teoriassa. Siinä kohtaa taisi tulla seinä vastaan sekä henkisesti että
fyysisesti kun vauhti romahti lähes minuutin/km hitaammaksi viimeisille
kolmelle kilometrille. Loppuajallahan ei sitten tässä vaiheessa ollut enää
mitään väliä kun edes minimitavoite enkasta sekuntien viilaaminen ei
onnistuisi. Enkä varmaan paljoa nopeammin olisi kuitenkaan pystynyt
raahautumaan maaliin vaikka kuinka olisin yrittänyt.
Tuuli varmasti
verotti osaltaan voimia, mutta eniten ihmetytti pohkeiden nopea kipeytyminen.
Jo matkan aikana keksin kyllä syyn mistä se johtui: edellisen viikonlopun maksimaalinen
Karhu-viesti + maratonvauhtinen Eetun kymppi –yhdistelmä kipeytti pohkeet,
eivätkä ne näköjään ehtineet viikossa kunnolla palautua. Sen verran oli
kuitenkin asfaltti-iskutuksen kestoa ehditty treenaamaan, ettei vielä ekan
puolikkaan aikana pahempia jumeja olisi pitänyt esiintyä.
Tapahtumanahan
Hampuri on kevätmaratonien parhaimmistoa. Toki reitillä on mäkeä hieman enemmän
kuin vaikkapa Rotterdamissa, mutta ehkä vähemmän kuin Lontoossa. Juoksuseuraa
riitti koko matkalle ja omat juomapullot oli helppo löytää. Yleisöäkin oli
reitin varrella kiitettävästi kannustamassa.
Väliajat |
Meno oli lopussa niin huolestuttavan näköistä että järjestäjät katsoivat parhaaksi laittaa ambulanssin seuraamaan |
Harmillinen kisan kulku kyllä. Olihan se edellisen viikonlopun tupla kova ja etenkin niinkin kovaa juostu Karhun osuus, saattoi hyvinkin pohkeisiin jättää rasitusta muhimaan. Tuo lopun kanttaaminen on harvinaisen raju, kun kerran niinkin pitkälle vauhti on kantanut ihan hyvin. En muista kokeneeni noin lähellä loppua vastaavaa. Varmaan henkistä aika paljon, kun tavoite lipuu käsistä. Tulee myös energioiden loppuminen mieleen. Sitkeästi sulla nyt se onnistuminen kiertää. Mutta tuleehan se sieltä, kun noinkin lähellä on jo useamman kerran ollut. Palauttelua nyt ja katse kohti syksyä.
VastaaPoistaVarmasti kaikki luettelemasi asiat vaikuttivat osaltaan. Loppua kohti myös hengästyin pahasti, joten kaipa ne energiatkin olivat lopussa. Tilastopajan mukaan tämä oli jo kahdeksas 2.40-2.42 -tulos, joten aika paljon siihen lähettyville on tullut taottua, mutta kaksi viimeisintä ovat olleet yritysten parhaimmistoa. Nyt on vahva luottamus siihen että Berliinissä se vihdoin onnistuu...
PoistaIhan viime kilometreille saakka on tavoite tosiaan ollut saavutettavissa. Sun kroppaa on vaan ollut lopussa ihmeissään kun et juossukaan maratonia Lontoossa :) Hyvän kesän kun saat toteutettua niin syksyllä siirrät enkan uudellen kymmenluvulle.
VastaaPoistaAi niin, nythän sulla on kerrankin tilaisuus katsoa Lontoon maraton livenä töllöttimestä tällä viikolla.
Mielenkiintoista kyllä olisi katsoa Lontoon lähetystä livenä jos ehtisi ja olisi tilaisuus nähdä se jostain. Ehkä ensi keväänä taas itsekin olen vaihteeksi Lontoossa viivalla...
Poista