sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Viikko 22



Ma: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’
Ti: a:pyöräily 35’, i:pyöräily 40’ + juoksu 5km
Ke: a:pyöräily 35’, i:pyöräily 1h, sis. mäkivetoja 5 x 1.40
To: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 35’ + juoksu 7km sis. n.2km reippaasti
Pe: kuntopiiri (ilman päkiähyppyjä)
La: 8km TV-kova 29.00 (3.37/km) yht 14km
Su: 5km pal
--
Yht: 31km

Tunnustan: kävin Tukholman maratonilla, vaikka olen sanonut aina kaikille joilla on mahdollisuus parantaa ennätystään, ettei tuolle vuoristoreitille ja vielä väärään vuodenaikaan kannata lähteä. Mutta työpaikan maratonkerhosta alettiin viime syksynä, akillesvammani ollessa pahimmillaan, kyselemään Tukholmaan lähtijöitä. Ajattelin että jos juoksut on jo juostu, on hyvä tilaisuus lähteä harrastamaan maratonturismia tuolle ”Suomen toiseksi suurimalle” maratonille. Kun harjoittelu alkoi kuitenkin onnistumaan, kävi selväksi ettei touko-kesäkuun vaihteessa juostava maraton mitenkään palvelisi syyskuun lopun Berliinin maratonia. Mietin vaihtoehdoiksi juosta vain puolet matkasta tai koko matka kiihtyvävauhtisena treeninä, mutta viimeviikkoinen akillesvaurio tuli siinä mielessä sopivaan saumaan, ettei tarvinut enää edes harkita koko matkan juoksemista.

Koska lähdin kuitenkin reissuun, pakkasin joistain varoitteluista huolimatta lenkkarit mukaan ja päätin tehdä alkumatkasta kovavauhtisen kympin treenin. Juoksuhan tuntui varsin kankealta varmaankin pyöräilyjen takia, eikä tilannetta helpottanut tuuli joka vastatuulipätkillä hidasti vauhtia pahimmillaan 20s/km. Kun lisäksi sateen takia alkoi tulla vähän vilu, päätin jo 8km paalulla kääntyä ympäri ja hölkkäillä kilometrin takaisin edelliselle juomapisteelle mistä pääsi ilmaiseksi taksilla takaisin kilpailukeskukseen. Ensimmäistä kertaa juoksukisaan osallistuessani olin tutustunut tarkasti keskeytysmahdollisuuksiin ja nekin olivat tuolla hyvin järjestetty kun taksikyytejä oli tarjolla joka juoma-asemalta. Vaikken ehtinyt nousta aivan reitin korkeimmalle kohdalle 30 metrisen sillan päälle asti ja kierroksen lopun suurimmat mäet jäivät väliin, tuli todettua että reitti on korkeuserojen suhteen maineensa mukainen. Sääkin oli (kuulemma perinteiden mukaisesti) huono, mutta silti jotkut hypotermian välttäneet onnistuivat jopa parantamaan ennätyksiään.

Akilleksessa ei ollut kipuja koko viikon aikana, ei edes tuon lauantain lenkin jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Myit siis maratonsielusi ja kävit Tukholman maratonilla. Ei kerta kaikkiaan! No tapasi juosta siellä oli sentään oikea, eli treeninä juokseminen, mutta moitteita saat siitä silti :)

    Taisit selvitä akilleksen kanssa toistaiseksi säikähdyksellä. Hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun maratonsielu on myyty niin seuraavaksi vuorossa lienee HCM... vitsi vitsi. Oli tuo Tukholma kuitenkin reissuna hyvä.

      Poista