Viikko 10 Haagin puolimaraton

Ma: -

Ti: 3km TV-kova (3.30-3.37-3.35/km) yht 7km

Ke: 12km

To: 3km TV-kova (3.36-3.31-3.30/km) yht 7km

Pe: 8km

La: 6km

Su: a:5km, i:8km 28.39 (3.34/km) yht 17km

--

Yht: 62km

Tiistain TV-kova ei juurikaan puolimaratonodotuksia kohottanut kun pääsin vain ensimmäisen kilometrin tavoitevauhtia 3.30/km. Sen jälkeen vauhti hiipui reippaasti ja lopetin jo kolmen kilsan jälkeen vaikka tarkoitus oli juosta viisi. Lenkin jälkeen puhallustesti osoitti huippuvirtauksen olevan 10% normaalia heikompaa, eli vahvasti astmaoireisiin tuo viittasi. Loppuverkan aikana keuhkoputketkin ehtivät palautumaan, joten kovan juoksun aikana hengitys lienee ahdistanut enemmänkin. Torstain lyhyt rykäisy kulki jo vähän paremmin. Silti tavoite juosta puolimaraton 3.30-vauhdilla saattoi tuntua hiukan yltiöoptimistiselta, sillä olinhan päässyt harjoituksissa korkeintaan kilometrin sillä vauhdilla. Toisaalta muutamat samat harjoitukset joita nyt tein kulkivat vuosi sitten aavistuksen heikommin, mutta silti kylmässä ja tuulisessa säässä puolikas meni 3.32-vauhdilla. Sen perusteella ajattelin että jos sää olisi yhtään parempi ja jälleen sattuisi pöljän päivä, niin kaikki voisi olla mahdollista.

Sunnuntai-iltapäivän keli Haagissa oli tällä kertaa vähän turhankin hieno: 19 astetta, aurinkoista ja 5m/s etelätuuli. Alkuruuhkasta selvittyäni aloin taittamaan matkaa mahdollisimman tarkasti tavoitevauhtia ja ensimmäiset kilometrit tuntuivatkin varsin helpoilta. 5km taittui ajassa 17.31 eli sekunnin tavoitteesta, mutta sen jälkeen vauhti alkoi väkisinkin hiipumaan. Kolmea kilometriä myöhemmin olin jo 39 sekuntia aikataulusta jäljessä, joten päätin keskeyttää. Tiesin että vauhti olisi vaan hidastunut entisestään ja väkisin loppuun saakka juoksemisesta olisi seurannut pidempi palauttelujakso ennen maratonharjoittelun aloittamista. Lähdin sitten hölkkäilemään reittiä takaisinpäin kävelytien puolella ja vaikka olin ottanut numerolapun pois, niin vähän väliä joku yritti neuvoa että olen juoksemassa väärään suuntaan. Suunnilleen vitosen kohdalla tapasin tien sivussa seurakaverin jolle oli tapahtunut todennäköisesti hieman vakavampikin loukkaantuminen, eikä hän pystynyt kuin vaivoin kävelemään. Yksi järjestäjä oli tilannut hänelle kuljetusta, mutta eihän auto olisi päässyt paikalle pitkiin aikoihin kun suuret juoksijamassat olivat edelleen liikkeellä. Järjestäjä myöskin sanoi ettemme voi mennä ratikalla ilman lippua, mutta mentiin sitten kuitenkin pummilla. Kun Heininkin juoksu jäi kesken, pääsi seuramme neljästä edustajasta vain yksi maaliin saakka.

Miksi sitten vauhtini hiipui? Jos katsotaan viimeaikaisia harjoitusvauhteja niin ei ole mikään ihme etten kestänyt siinä vauhdissa. Vai oliko astma jälleen syyllinen? Tammikuussa Kanarialla huomasin etten päässyt parinkymmenen asteen lämmössä mihinkään. Ja muutamaan kertaan olen todennut että jos keuhkoputket supistuvat kesken kovan juoksun, niin vauhti hiipuu nopeastikin ilman että huomaisin sitä mistään muusta kuin kellosta. Ilmeisesti sää ei ollut tälläkään kertaa ihan optimaalinen, kun kisan kymmenen kenialaisen kärkikin kulutti aikaa yli tunnin ja viimevuotisella ajallani olisi sijoitus ollut nyt kymmeniä pykäliä parempi.