Tässä hiukan yhteenvetoa vaikeasta vuodesta. Kilometrimäärät
kuukausittain, suluissa lepopäivien lukumäärä:
tammikuu 224 (1) Dubain maraton
helmikuu 468 (1)
maaliskuu 303 (5)
huhtikuu 273 (7) Lontoon maraton
toukokuu 448 (1)
kesäkuu 598 (0)
heinäkuu 579 (2)
elokuu 586 (2)
syyskuu 298 (8) Berliinin maraton
lokakuu 319 (5)
marraskuu 430 (2)
joulukuu 435 (4)
--
Yht: 4961km (38 lepopäivää)
Kilometrejä tuli 1300 vähemmän kuin edellisvuonna ja lepopäiviä oli 13kpl enemmän.
Edellisen syksyn ja alkutalven harjoittelu oli sujunut hyvin ja
vuoden alussa olin todennäköisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Mutta jo
silloin oli päkiässä vamma joka pakotti tekemään korvaavia harjoituksia
tammikuussa. Silti tammikuun lopun Dubain maratonille asetettu tavoite 2.38
alituksesta tuntui realistiselta – vain asfalttijuoksun puute huoletti, sillä
talvi oli alkanut jo marraskuun lopussa. Dubaissa eka puolikas meni helpon
tuntuisesti tasan 1.19, mutta jalat eivät kestäneet iskutusta ja leikki oli
pakko jättää kesken 28km kohdalla.
Dubaista oli kotiintuomisina myös vatsalihasvamma, joka
päkiävamman ohella kesti pitkälle kevääseen/alkukesään. Harjoittelu jäi aiempaa
vähemmille määrille ja välillä en pystynyt tekemään ollenkaan kovia
harjoituksia. Maaliskuussa Haagin puolimaratonilla tuli kuitenkin kovasta
tuulesta huolimatta huippujuoksu ja jäin vain neljä sekuntia ennätyksestä. Tämä
jäikin kauden ehdottomaksi kohokohdaksi.
Lontoon maratonille asetin vaillinaisen harjoittelun takia
tavoitteen 2.40 alitukseen, mutta tällä kertaa kisapäivälle sattui huonoin
kulku mitä koskaan maratonilla ja vauhti alkoi hiipumaan jo ennen kymppiä.
Puolimatkassa (1.21) olin jo minuutin tavoitetta jäljessä ja kun oli selvää
ettei ihmepiristymistä enää tapahtuisi, päätin vain hölkkäillä loppumatkan.
Toukokuun alussa SM-maastoissa juoksu kulki vielä hyvin, mutta
sitten suorituskyky romahti. Vammat sentään paranivat, mutta koko loppukevään,
kesän ja syksyn kova juoksu oli vaikeaa tai erittäin vaikeaa. Pahimmillaan en
olisi päässyt edes yhtä kilometriä neljään minuuttiin kun hapenottokyky oli
niin huono. Epäilin syylliseksi astmaa, mutta selkeää syytä ei löytynyt.
Veriarvot olivat kunnossa, uni maistui ja leposyke oli normaali, joten anemia
ja ylirasituskin oli poissuljettu. Astmalääkitystä muutettiin hieman, mutta
ainakaan kovin nopeaa vaikutusta sillä ei ollut.
Elo-syyskuussa sain tehtyä kuitenkin muutaman onnistuneen kovan
harjoituksen ja Berliinin maratonille asetin tavoitteen taas 2.40:een, vaikka
se yltiöoptimistiselta tuntuikin. Tällä kertaa päivän kunto oli kohdallaan ja
etenin lähes sekunnilleen tavoitevauhtia reiluun kolmeen kymppiin, kunnes tuli
romahdus todennäköisesti vähiin jääneiden kovien treenien takia.
Vasta marraskuussa juoksu alkoi kulkemaan säännöllisen hyvin kun
aloin tekemään harjoituksia juoksumatolla.
Koska alkuvuosi meni vammojen kanssa taistellessa ja kesä ja syksy
motivaation puutteessa, jäi vuoden kilometrimäärä peräti 1300 vähemmäksi kuin
vuonna 2012 ja lepopäiviä tuli 13 enemmän. Vuodelle asettamistani tavoitteista
(maraton <2.38, puolimaraton <1.14, kymppi <34) jäin kympillä
minuutin, puolikkaalla 37 sekuntia ja maratonilla peräti seitsemän minuuttia. Kun
mikään tavoitteista ei tullut saavutettua, niin mennään samoilla tähänkin
vuoteen. Kymppi tuntuisi noista kaikkein haasteellisimmalta ja luulenpa että
onnistuakseen se vaatisi ison ja hyvätasoisen katukympin nopealla reitillä,
sillä sellaisissa olosuhteissa tunnun saavani itsestäni parhaiten irti. Yksi
tuollainen tapahtuma olisi Bupa London 10 000, mutta toukokuun lopussa
juostavana tulee vähän liian pian kevätmaratonin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti