Viikko 52

Ma: pyöräily 30’ + 30’

Ti: -

Ke: a:matolla 5x1km pal 2’ (3.30-3.25-3.20-3.15-3.10) yht 11km, i:6km pal

To: 15km

Pe: 7km

La: p:Messujuoksu 10km 37.11 yht 16km, i:5km pal

Su: 21km

--

Yht: 81km

Kun nilkka kipeytyi viime sunnuntain pitkällä lenkillä ja oli maanantaina turvoksissa, pidin pari päivää juoksutaukoa. Sen jälkeen ei mitään vaivaa enää ollutkaan. Keskiviikon tehotreenin tein kuitenkin varuilta vielä varsin lyhyenä.

Lauantaina pääsi sitten juoksemaan hieman eksoottisempaan ympäristöön kun Helsingin Messukeskukseen oli rakennettu 5km pituinen juoksureitti. Kisapaikalla olin sen verran ajoissa että ehdin näkemään pl:n maaliintulon puolimaratonilta ja kuulin kommentit reitistä. Kun tulospalvelua hoitaneen juoksufirman maajoukkuejuoksija siirtyi tietokoneen takaa veryttelyalueelle ja myöhemmin lähtöviivalle, oli selvää että muille olisi jaossa jäännössijat. Reitti oli kyllä suunniteltu ovelasti kun alussa juostiin toista kilometriä suurta spriaalia ja pitkään sai ihmetellä miten sieltä spiraalin keskeltä pääsee pois. Kun alussa reippaasti aloittaneet muutama latvialainen(?) nuori ja pari suunnistajaa olivat jättäytyneet parin kilsan jälkeen pääjoukosta pois niin juoksin koko loppumatkan kisassa kakkosena olleen kaverin mukana. Vaikka peesissä oli portaikkoja lukuun ottamatta helppo pysytellä, ei minultakaan löytynyt menohaluja kovempaan vauhtiin. Suunnittelin aloittavani loppukirin viimeisten alaspäin juostavien rappusten jälkeen, eli n. 1,5km ennen maalia. Mutta kun en uskaltanut loikkia portaissa vaan sipsuttelin jokaiselle askelmalle astuen niin jäin, kuten edelliselläkin kierroksella, kymmenkunta metriä peesattavalleni. Kesti sitten aikansa ennen kuin sain hänet taas kiinni ja vähän aikaa piti taas ”huilailla” peesissä, joten vasta n. 500m ennen maalia lisäsin vauhtia. Kaverihan ei päästänyt kuin käväisemään rinnalla (mutkissa ei kannattanut juosta vierekkäin) ja viimeisen ratkaisuyritykseni tein pari sataa metriä ennen maalia, mutta vastustaja pystyi helposti sellaiseen rytminmuutokseen mihin hitaalla maratoonarilla ei ollut mahdollisuuksia. Kierrosaikani olivat 18.38 ja 18.33 eli vauhti pysyi varsin tasaisena.

Kaiken kaikkiaan tuo oli oikein mukava reitti ja tapahtuma -osallistujia olisi vaan saanut olla enemmän. Kun pisimmät suorat olivat sadan metrin luokkaa, tarkoitti se sitä että jokaisella kilometrillä oli vähintään toistakymmentä mutkaa. Osa mutkista oli loivia ja hyvin juostavia, mutta monet olivat niin jyrkkiä että ne vaativat aina pienen hidastuksen ja kiihdytyksen. Vaikka betonialustalla olikin suht hyvä pito, piti mutkissa kuitenkin vähän varoa. Muutama sata metriä oli kiiltävää laattaa mikä tuntui aika liukkaalta. Kierroksella oli yhdet pitkät portaat jotka juostiin ylös ja alas ja toiset lyhyemmät jotka juostiin vain ylös (alas tultiin luiskaa pitkin). Ei siis ihan nopein mahdollinen reitti.

Ensi viikonloppuna juostaankin jo muutamaa astetta lämpimämmässä, vaikkakin Etelä-Suomeen verrattuna yhtä vähälumisessa ympäristössä. Sinänsä epäonnistunut ajoitus kun täälläkin olisi vielä erinomaiset juoksukelit.