perjantai 31. maaliskuuta 2017

Lissabonin puolimaraton 2017



Lissabonin puolikas oli kiinnostanut pitkään, olihan siellä juostu miesten ME joten reitti olisi varmasti nopea vaikka Lissabon onkin hyvin mäkinen kaupunki. Etukäteistietona reittikartasta selvisi ettei reitillä ole montaa mutkaa, mutta massat lähtisivät Ponte 25 de Abril –sillan toisesta päästä kun eliitti juoksisi koko matkan keskustan puolella rannassa kulkevaa tietä. Tästä pystyi päättelemään että alamäkeä olisi luvassa kun sillalta laskeudutaan alas. Vähäisestä netistä löytyvästä kisainfosta saattoi saada käsityksen ettei varustesäilytystä ole, eikä tavoiteajan tai tuloksen mukaisia lähtökarsinoita (yritin etukäteen kysyäkin järjestäjiltä, mutten saanut vastausta). Expostakaan ei saanut muuta materiaalia kuin numerolapun, joten mm. kisan lähtöaika piti tarkistaa netistä.

Mitään karttoja lähtö- tai maalialueista ei ollut, mutta oli tiedossa miltä juna-asemalta pääsisi lähtöpaikalle. Sieltä käveltiin ja hölkkäiltiin ehkä pari kilometriä kahta eri reittiä kulkeneiden massojen mukana, kunnes reitit kohtasivat ja eteneminen muuttui hitaaksi laahustamiseksi ja odotteluksi. Bajamaja-tyylisiä vessakoppeja oli juna-asemalla kymmenkunta ja Rion kaltaisen Kristus-patsaan juurella olevalla lähtöalueella toinen mokoma, minkä oli ajateltu riittävän 35 000 juoksijalle. Lähtösuoralla sillan tietullien luona oli tilaa vielä verytelläkin, kunnes piti lähteä kyynärpäätaktiikkaa käyttäen tunkeutumaan kohti lähtöviivaa. Onnistuin luovimaan lähes eturiviin puoli tuntia ennen lähtöaikaa ja taisipa joku tulla peesissäkin avautunutta väylää pitkin. Lähtöalueen etuosassa selvisi että vielä edempänä oli väkeä jotka olivat maksaneet isomman maksun (jälkeenpäin katsottuna satasella olisi saanut kuljetuksen lähtöön, lähtöpaikan ja veryttelyalueen eturivistä ja varustesäilytyksen).

Jo lähtöä odotellessa pilvettömältä taivaalta porottanut aurinko ja parinkymmenen asteen jatkuvasti kohoava lämpö tuntui tukahduttavalta. Sitten lähdettiin liikkeelle (lähtölaukausta tai mitään kuulutusta ei tainnut tulla, kuunneltiin vain musiikkia). Edessä oli ehkä tuhatkunta kolminkertaisen osanottomaksun maksanutta VIP-lähtijää, joista suuri osa näytti olevan retkeilyasenteella liikkeellä – osa jopa reppu selässä. Tavoitteeksi olin asettanut 1.15 alituksen, eli 3.33/km. Ekan kilsan ruuhkassa oli parhaiten tilaa sillan metalliritilällä juostessa, mutta silti pujotteluun meni aikaa 3.45. Sitten alkoikin sillan laskeutuessa neljä kilometriä pitkä loiva alamäki, jossa sain kuitenkin vain hädintuskin alle 3.30 kilometrejä. Kilometrit oli merkattu kylteillä, joista ainakin kolmonen taisi olla väärässä paikassa. Alamäen loputtua loppumatka olikin tasaista. 
Ponte 25 de Abril

Tasaisella vauhti tippui kuitenkin reippaasti tavoitevauhtia hitaammaksi, mutta vielä kympin kohdalla laskeskelin 1.16 alituksen olevan mahdollista. Pari kilsaa myöhemmin huomasin ettei sekään onnistu ja taisin hieman luovuttaa. En tiedä olisinko kovempaa päässytkään, mutta loppumatkasta vauhti hiipui jo maratonvauhtiakin verkkaisemmaksi. Reitinvarrella soittanen bändin biisivalinta minut nähdessään olikin erittäin osuva: walking on sunshine. Lämpöön ajoittaista helpotusta toi kiitettävän tiheään olleet huoltopisteet joista sai vettä pulloissa. Vikalla kilsalla piti vähän yrittää rypistää kun jopa 1.18 uhkasi ylittyä. Lopputuloksena oli ylivoimaisesti hitain puolikkaan aika tosissaan yritetyissä juoksuissa vuoden 2010 jälkeen.

Onneksi juoksun jälkeen pääsi sitten nauttimaan hienosta hellesäästä ja reissun tärkeimmästä osiosta. Seuraavan viikonlopun +12 astessa ja vesisateessa tunnelma olisi voinut olla hiukan hyytävämpi pitkällä paluumatkalla hotellille ilman vaihtovaatteita.

Virallisia väliaikoja saatiin vain kääntöpisteiden lähettyviltä epämääräisen mittaisista paikoista, esim. ”8km” väliaika tuli noin 7,5km kohdalta. Järjestelyissä olisi paljon opittavaa vaikka saksalaisilta, mutta onhan Dubaikin todistanut ettei IAAF:n kultaiseen lätkään vaadita huipputason järjestelyjä vaan nopea reitti riittää. Järjestelyihin kisani ei kuitenkaan kaatunut, vaan todennäköisimmin siihen että elimistö oli sekaisin lämmöstä. Pitkiä lenkkejäkään ei ollut tullut tehtyä pariin kuukauteen, muttei sekään olisi vielä alkumatkasta vaikuttanut.

Kaupunkilomakohteenahan Lissabon on todella hieno paikka ja nähtävää riittää mm. Sintrassa. Ja miksei samalla juoksisi puolikkaan?

2 kommenttia:

  1. Suosittelisitko puoliskaa Lissabonissa maaliskuussa sellaista etsivälle, vai oliko tämä "ei enää ikinä" -kokemus? Kannattaako tuo triplamaksu? En usko että kehtaisin luovia eturiviin ja ihan peräpäästä ei kyllä voi lähteä

    VastaaPoista
  2. Reittihän on todella nopea ja Lissabon upea kaupunki, joten kyllä siellä kannattaa käydä, vaikkei järjestelyt ihan saksalaisella täsmällisyydellä olekaan hoidettu. Itse kyllä maksaisin sen triplamaksun jos olisin enkkaa yrittämässä. Juna-asemalta kun tullaan lähtöalueelle takaa päin, joutuu jäämään melkoisten ihmismassojen taakse jos ei kehtaa ängetä lähemmäs lähtöviivaa. Ja kun tuolla on jostain syystä paljon reppureissaajia, olisi alkumatka varmaan todella hidasta.

    VastaaPoista