Viikko 10 Haagin puolimaraton

Ma: a:13km, i:13km

Ti: matolla 5km 3.25/km yht 10km

Ke: 10km

To: asfaltilla 3km TV-kova (3.39-3.36-3.30) yht 8km

Pe: 6km

La: 5km

Su: a:4km, i.p:7km ver + Haagin puolimaraton 1.14.36 (3.32/km) + 2km ver yht 30km

--

Yht: 95km

Joskus se päivä paistaa risukasaankin, vaikka Hollannissa ei viikonloppuna aurinkoa näkynytkään. Kun ulkomaille lähdetään juoksemaan niin mikä muukaan voisi mielessä olla kuin ennätys ja jo kauan sitten olin asettanut tavoitteeksi 1.14 alituksen, eli letkeää 3.30/km-vauhtia. Tai siltä sen pitäisi tuntua jos puolimaratonin meinaa jaksaa vetää. Nyt tavoite tuntui yltiöoptimistiselta, sillä treeneissä en ollut päässyt tiellä lähellekään tuollaista vauhtia. Ja olihan edellinen ennätyskin syntynyt varmaankin parhaalla kululla ikinä, joskin kovassa tuulessa vuosi sitten Berliinissä. Etukäteen olikin aika lailla luovuttajamieliala kun lauantaipäivä Haagissa vesisateineen oli tosi kylmä ja sunnuntaille oli luvattu vielä kovempaa tuulta ja lumisadetta.

Sunnuntain aamulenkillä fiilis alkoi kuitenkin parantua kun juoksu tuntui kevyeltä ja nippanappa plussan puolella ollut sääkin oli muuttunut kuivaksi. Iltapäivällä ennen kisaa hölkkäiltiin hotellilta kisakeskuksen viereiseen puistoon tekemään muutaman kilsan alkuverkka. Kisakeskuksen varsin iso teltta-alue oli rakennettu nurmikkokentälle, joka oli sateessa mennyt mutavelliksi. Aidatun kisakeskuksen takanurkkaan oli varattu teltta varusteiden vaihtoon ja –säilytykseen ”invited”-juoksijoille (kyllä, tämänkin tasoinen puolimaratoonari pääsi kisaan ilmaiseksi) ja kun ei haluttu kastella tossuja mudassa jo ennen kisaa niin yritimme mennä suoraan tuolle teltalle sitä lähimmän tien kautta. Mutta sieltähän ei tietenkään päässyt sisään alueelle, vaan ainoa sisäänkäynti oli juuri päinvastaisesta nurkasta. Sitten lähdettiin kiertämään aluetta väärään suuntaan todetaksemme ettei sitä kautta pääse ympäri kun aiemmin startanneen kympin juoksijoita oli vielä tulossa maaliin. Eikun toiseen suuntaan lähes koko kisa-alue ympäri ja lopulta lukuisten kyselyjen jälkeen oikea teltta löytyi ja jalatkin säilyivät kuivina. Tulipahan tehtyä ainakin riittävästi alkuveryttelyä. Kyllä oli mukava riisua ylimääräiset vaatteet lämmitetyssä teltassa ja sieltä sitten opas vei meidät lähtöalueelle varttia ennen starttia.

Ennen 14:30 tapahtunutta lähtöä oli jo fiilis että kyllähän tästä voisi vielä vaikka enkka syntyä ja hienoa oli päästä starttaamaan lähes eturivistä eliittijuoksijoiden vierestä (eliitti lähti vasemmanpuoleisilta kaistoilta, ”subtotal” oikean puoleisilta). Brutto- ja nettoajan erotukseksi tuli sekunti, joten sen puolesta ei annettu liikaa tasoitusta mahdollista enkkaa ajatellen. Sen verran epävarma omasta kunnosta kuitenkin olin että olin päättänyt lähteä ekat kilsat 3.35-vauhtia ja samalla yrittää auttaa kollega sopivaan vauhtiin PB:tä ja kkk:ta ajatellen. Alkumatkasta tuli valittua liian leveät ajolinjat kun ei heti tajuttu että mutkissa saa oikaista kävelytien kautta. 3km kohdalla päätin kiihdyttää vauhdin 3.30:een kun juoksu tuntui helpolta. Reiluun kymppiin saakka vauhti olikin ihan hyvää, mutta sitten tuli ajoittain varsin kovia vastatuulipätkiä joista kaikkein pahimmat jouduin juoksemaan ilman peesiapua. Rannan tuntumassa oli myös kisan ainoa ylämäki jonka noteerasin ja sekin meni tietysti yksin ja kovaan vastatuuleen. Hitaimmat kilometrit menivät 3.40:een ja sain unohtaa haaveet 1.14-alituksesta tai edes ennätyksestä. Välillä tuulen mukana tuli myös lumihiutaleita, joten kylmää oli ja sormikkaista huolimatta sormet meinasivat jäätyä tunnottomiksi. Viimeiset kilometrit juostiin sivutuuleen ja 18km kohdalla laskin että tasan 3.30-vauhdilla pääsisin niukasti alle 1.15. Pari vikaa kilsaa meni kuitenkin lähemmäs 3.20:tä ja maalisuoralla olikin jättiyllätys kun huomasin ajan menevän tosi lähelle enkkaa. Tuon jos olisi tiennyt aiemmin niin olisihan sen 5 sekkaa voinut jossain kohtaa puristaa…

Reittinä tuo on aika lailla yhtä nopea kuin Berliinin puolikas, tosin mutkia on hieman enemmän. Jotain sään haastavuudesta kertoo että kärkikin kulutti matkaan aikaa yli tunnin, kun viime vuonna juostiin alle 59min.

Jo hyvin paranemassa olleet vatsalihakset tulivat taas tosi kipeiksi. Täytyy nyt jatkaa kylmähoitoa että saisi vamman paranemaan ennen Lontoon maratonia. Vähiin jää maratonharjoittelun aika kun palautteluviikon ja keventelyviikkojen välissä ehtii tekemään vain kolme kovaa viikkoa.