Viikko 13

Ma: -

Ti: suunnistus 45’ kovaa + verkat, yht. 15km

Ke: 5km pal

To: a:pyöräily 30’, i:juoksu 17km

Pe: 5km pal

La: 20km + Aunelan testijuoksu 4,34km 15.02 (3.27/km) + 4km ver, yht 28km

Su: kuntopiiri

--

Yht: 70km

Tuli testattua suunnistusta parin-kolmen vuoden tauon jälkeen eikä akilleskaan repeytynyt, joten kokeilu oli onnistunut, vaikka yhteislähtökisassa kärsinkin loppukiritappion. Puolustuksekseni täytyy sanoa että kaverilla oli ikää ehkä 25 vuotta vähemmän ja harrastanee suunnistusta viikossa enemmän kuin minä parhaimmillaankaan vuodessa, joten tekniikka jyrkässä alamäessä oli paremmin hallussa.

Lauantain maratontreeninä oli Aunelan testijuoksu Porvoossa pitkähkön alkuveryttelyn jälkeen. Juoksuhan lähtee heti melko tiukkaan ylämäkeen, mutta silti eka kilsa vei aikaa vain 3.21 Strömsholmin ja Maamelan peesissä, eli ihan liian kovaa. Ylikova alkuvauhti kostautui niin että viimeistään 3km kohdalla pitkässä ylämäessä aloin piiputtamaan ihan kunnolla ja loppu oli vain raahautumista maaliin. Mutta reitti oli monipuolinen ja tapahtuma ilmainen, joten suosittelen kaikille seuraavaa Aunelan testijuoksua 23.4.

Viikko 12

Ma: 8km pal

Ti: a:13km, i:13km, lopussa 1km kovaa (3.19)

Ke: kuntopiiri + 6km pal

To: 20km TV-reipas (4.01/km, vikat 2km 3.45/km), yht 22km

Pe: -

La: hiihto (11km)

Su: 36km, lopussa 7km ”maratonvauhtia” (3.49/km)

--

Yht: 96km

Palautuminen on nykyään niin hidasta ettei Aktia-cupissa kipeytyneitä pohkeita saanut kunnolla palautumaan ja torstain & lauantain keskinertaisesti sujuneet treenit eivät helpottaneet asiaa.

Edellisen viikonlopun kävelylenkillä seuralainen kellotti 7,5 - 8,5 minuutin kilometriaikoja. Laskeskelin että tuolla vauhdilla maraton taittuisi reilussa viidessä ja puolessa tunnissa, eli reippaasti nopeammin mitä joillain maratonkeräilijöillä maratonia ”juostessa”. On toki hienoa että ihmiset liikkuvat, mutta kovin paljoa en osaa arvostaa sitä jos on taaperrettu satoja tai tuhansia maratoneja kävelyvauhtia hitaammin. Ainakaan ei pitäisi puhua maratonien juoksemisesta. Itse en ole laskenut hölkkäämieni maratonien määrää, mutta epäilen niitä olevan enemmän kuin 10 ja todennäköisesti vähemmän kuin 20. Ehkä se keräilybuumi iskee minuunkin sitten kun alan harrastamaan myös ultrahölkkää.

Viikko 11

Ma: -

Ti: 20km TV-reipas/kova (ekat 15km 4.00, vika vitonen n. 3.50/km) yht 22km

Ke: 5km pal

To: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 8km sis. 1km kovaa (3.21)

Pe: kuntopiiri + 8km

La: a:15km, p:5km ver + Aktia-cup 10km 35.24 (3.32/km) + 5km ver. yht 20km

Su: reipas kävely (9km)

--

Yht: 78km

Jokohan löytyi oikeat lääkkeet viimeviikkojen kulkemattomuuteen? Tiistain reipasvauhtista juostessa tuli mieleen että syksyllä lääkärin suosituksesta kokeilin hoitavan astmalääkityksen vähentämistä ja jätin tablettimuotoisen lääkkeen kokonaan pois ja jauheenkin puolitin kahdesta yhteen annokseen päivässä (enkä aina ole sitäkään muistanut ottaa). Tuo treenihän antoi vahvistuksen epäilylle rasitusastmaoireiden paluusta kun ensimmäinen tunti neljän minsan vauhdilla meni ihan helposti, mutta kun kiristin vauhtia 10sek/km, alkoi vauhti tuntumaan vähintään kympin kisavauhdilta ja hengitys vinkumaan. Tämän jälkeen palasin alkuperäiseen lääkitysannostukseen ja se taisi ehtiä jo vaikuttamaan niin että lauantaina kulki jo hyvin.

Perjantaina tuli pieni takatalvi ja illalla kaveri ilmoitti että kolmannes Aktia-cupin reitistä on jäässä. Kun sekä tie että mies tulisivat todennäköisesti olemaan huonohkossa kunnossa, päätin juosta kohtuullisen pituisen aamulenkin etten olisi liian tuoreilla jaloilla kisaamassa ja saisin siten paremman maratontreenin. Epävarmana omista mahdollisuuksistani starttasin kisaan vähän turhankin varovasti, mutta ekan kilsan jälkeen lisäsin vauhtia kun tuntui yllättävän helpolta. Pikkuhiljaa edellä alkoi näkymään tuttuja kilpakumppaneita kuten Jukka ja Teemu. Kääntöpaikka ohittui ajassa 17.36 ja sitten alkoi paluumatka vastatuuleen. Ensin sain Teemun kiinni ja sitten takaa tuli ohi hyvä peesi jonka kanssa saavutettiin edellä mennyttä seuraavaa ryhmää. Ajattelin että nyt ei tarvitse rääkätä itseä liikaa kun enkkaa ei kuitenkaan hätyytellä eikä 35:n alituskaan ole mahdollinen. Kun saatiin edellä mennyt ryhmä kiinni, yllätyksekseni siinä juoksi pari seurakaveria joita en ollut ikinä voittanut. Vaikka he eivät varmaan tosissaan juosseetkaan tai kärsivät ongelmista, päätin unohtaa suunnitelmat lähes mukavuusalueella juoksemisesta. Viimeisestä kilometristä tulikin tiukin loppukiriraasto aikoihin! Paluumatka kesti vastatuulesta huolimatta vain 12 sekuntia menomatkaa kauemmin ja vauhtikin oli erinomaista viimeviikkojen suorituksiin verrattuna. Vaikka reitti oli loppujen lopuksi täysin sula, tuskin olisin ilman aamulenkkiäkään päässyt alle 35 minuutin. Tämä juoksu palautti kyllä luottamuksen taas siihen että Hampurissa voisi olla mahdollisuudet jonkunlaiseen tulokseen jos vielä saa muutaman onnistuneen maratontreenin tehtyä.

Olen keksinyt akilleksen jääkylpyihin näppärän tavan: sopivan syvään astiaan laitetaan muutama sentti vettä ja pakastimeen. Aina kun jalkaa halutaan uittaa jäävedessä, täytetään astia kylmällä vedellä ja jalka sinne. Lopuksi ylimääräiset vedet kaadetaan pois ja pohjalla oleva jäämöykky takaisin pakastimeen jäätymään. Huomattavasti helpompaa kuin jääpalojen kanssa kikkailu. Tällä kertaa akilles ei kipeytynyt pidemmästä reipasvauhtisesta asfalttijuoksustakaan, mutta pitää yrittää muistaa jatkaa kylmähoitoa ja venyttelyä.

Viikko 10

Ma: 8km

Ti: 2km ”kovaa”(3.42/km) yht 6km

Ke: 9km + kuntopiiri

To: hiihto (18km)

Pe: 9km

La: p:3x1km pal 1’ (3.37-3.33-3.23) yht 7km, i:hiihto (30km)

Su: 25km

--

Yht: 64km

Eipä auttanut kevyt viikkokaan juoksun kulkuun. Tiistaina oli tarkoitus juosta 8-10km TV-kova, mutta sekin piti keskeyttää heti alkuunsa kun vauhti alkoi lähennellä maratonvauhtia. Viikonlopun upeasta kevätsäästä tuli nautiskeltua hiihdon ja kävelyretkeilyn ohella myös juosten, missä vauhti ei tosin kävelystä paljoakaan poikennut. Vedoista viimeinen tuli yritettyä melko lailla täysiä ja aikaa kului tasaisella asfaltilla juostunakin ainakin 10 sekuntia liian kauan. Se on sentään positiivista että suurin osa teistä on jo sulia, joten eipä tarvinut tänä talvena käyttää nastalenkkareita kahta kertaa enempää.