Viikko 11

Ma: -

Ti: 20km TV-reipas/kova (ekat 15km 4.00, vika vitonen n. 3.50/km) yht 22km

Ke: 5km pal

To: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30’ + juoksu 8km sis. 1km kovaa (3.21)

Pe: kuntopiiri + 8km

La: a:15km, p:5km ver + Aktia-cup 10km 35.24 (3.32/km) + 5km ver. yht 20km

Su: reipas kävely (9km)

--

Yht: 78km

Jokohan löytyi oikeat lääkkeet viimeviikkojen kulkemattomuuteen? Tiistain reipasvauhtista juostessa tuli mieleen että syksyllä lääkärin suosituksesta kokeilin hoitavan astmalääkityksen vähentämistä ja jätin tablettimuotoisen lääkkeen kokonaan pois ja jauheenkin puolitin kahdesta yhteen annokseen päivässä (enkä aina ole sitäkään muistanut ottaa). Tuo treenihän antoi vahvistuksen epäilylle rasitusastmaoireiden paluusta kun ensimmäinen tunti neljän minsan vauhdilla meni ihan helposti, mutta kun kiristin vauhtia 10sek/km, alkoi vauhti tuntumaan vähintään kympin kisavauhdilta ja hengitys vinkumaan. Tämän jälkeen palasin alkuperäiseen lääkitysannostukseen ja se taisi ehtiä jo vaikuttamaan niin että lauantaina kulki jo hyvin.

Perjantaina tuli pieni takatalvi ja illalla kaveri ilmoitti että kolmannes Aktia-cupin reitistä on jäässä. Kun sekä tie että mies tulisivat todennäköisesti olemaan huonohkossa kunnossa, päätin juosta kohtuullisen pituisen aamulenkin etten olisi liian tuoreilla jaloilla kisaamassa ja saisin siten paremman maratontreenin. Epävarmana omista mahdollisuuksistani starttasin kisaan vähän turhankin varovasti, mutta ekan kilsan jälkeen lisäsin vauhtia kun tuntui yllättävän helpolta. Pikkuhiljaa edellä alkoi näkymään tuttuja kilpakumppaneita kuten Jukka ja Teemu. Kääntöpaikka ohittui ajassa 17.36 ja sitten alkoi paluumatka vastatuuleen. Ensin sain Teemun kiinni ja sitten takaa tuli ohi hyvä peesi jonka kanssa saavutettiin edellä mennyttä seuraavaa ryhmää. Ajattelin että nyt ei tarvitse rääkätä itseä liikaa kun enkkaa ei kuitenkaan hätyytellä eikä 35:n alituskaan ole mahdollinen. Kun saatiin edellä mennyt ryhmä kiinni, yllätyksekseni siinä juoksi pari seurakaveria joita en ollut ikinä voittanut. Vaikka he eivät varmaan tosissaan juosseetkaan tai kärsivät ongelmista, päätin unohtaa suunnitelmat lähes mukavuusalueella juoksemisesta. Viimeisestä kilometristä tulikin tiukin loppukiriraasto aikoihin! Paluumatka kesti vastatuulesta huolimatta vain 12 sekuntia menomatkaa kauemmin ja vauhtikin oli erinomaista viimeviikkojen suorituksiin verrattuna. Vaikka reitti oli loppujen lopuksi täysin sula, tuskin olisin ilman aamulenkkiäkään päässyt alle 35 minuutin. Tämä juoksu palautti kyllä luottamuksen taas siihen että Hampurissa voisi olla mahdollisuudet jonkunlaiseen tulokseen jos vielä saa muutaman onnistuneen maratontreenin tehtyä.

Olen keksinyt akilleksen jääkylpyihin näppärän tavan: sopivan syvään astiaan laitetaan muutama sentti vettä ja pakastimeen. Aina kun jalkaa halutaan uittaa jäävedessä, täytetään astia kylmällä vedellä ja jalka sinne. Lopuksi ylimääräiset vedet kaadetaan pois ja pohjalla oleva jäämöykky takaisin pakastimeen jäätymään. Huomattavasti helpompaa kuin jääpalojen kanssa kikkailu. Tällä kertaa akilles ei kipeytynyt pidemmästä reipasvauhtisesta asfalttijuoksustakaan, mutta pitää yrittää muistaa jatkaa kylmähoitoa ja venyttelyä.