Viikko 15 Lontoon maraton

Ma: 5km

Ti: 5km 3.46/km yht 9km

Ke: 5km

To: pyöräily 30’ + 30’

Pe: 5km, lopussa 1km 3.46

La: 4km ver

Su: Lontoon maraton 2.41.29 (3.49/km) yht 43km

--

Yht: 71km

Kolmas kerta Lontoon maratonilla tuotti vihdoin kohtuullisen onnistumisen, vaikkei kuitenkaan aivan täydellistä. Kisa-aamu sujui vanhojen rutiininen mukaisesti: herätys klo 6, aamupalaksi puuroa, sämpylä, banaani ja litra urheilujuomaa. 7.30 junaan ja London Bridgen asemalla vaihto Blackheathiin vievään junaan ja kävely ihmismassan mukana siniselle lähtöpaikalle puoli yhdeksään mennessä. Sitten vajaa tunti löhöilyä teltassa, 9.30 varustekassi rekkaan ja kevyelle verytttelylle. Oli hieno auringonpaiste, lämpöä viitisentoista astetta (lähtöhetkellä vähän vähemmän, mutta maalissa ehkä enemmänkin kun olkapäät ehtivät hieman palamaan), mutta tuulta olisi saanut olla vähemmänkin. Veryttelyalueella tapasin paikallisen seurakaverini Andyn, jonka kanssa olimme etukäteen sopineet lähtevämme samaa vauhtia (Andy juoksi toissa vuonna 2.38, mutta sen jälkeen hän kärsi pitkään vammoista ja nyt tavoitteena oli 2.45). 9.40 siirryimme veryttelytien päätyyn odottamaan pääsyä lähtöviivalle eliittijuoksijoiden perään. Olimme muutaman minuutin myöhässä, sillä UK:n mestaruusmaratonille osallistuvia (joita lienee miehissä ja naisissa yhteensä noin tuhat) oli ehtinyt edellemme jo iso joukko. Niinpä pääsin tällä kertaa starttaamaan vasta viitisen metriä lähtöviivan takaa.

 

Alussa olikin niin paljon ruuhkaa että ensimmäiset sadat metrit menivät aika lailla hölkötellessä ja ensimmäinen kilometri vei lähes neljä minuuttia eli oli yksi koko kisan hitaimmistani. Tavoitteenani oli lähteä 3.50/km-vauhtia, eli noin 6.10/maili. Ensimmäinen maili vei hieman enemmän aikaa, mutta seuraavat menivät kuuteen minuuttiin. Ensimmäisten mailien aikana on enemmän alamäkeä, mutta vauhti alkoi pysymään samana myös tasaisemmilla ja pieniä ylämäkiäkin sisältäneillä osuuksilla. Yksin juostessa olisin ehkä hieman rauhoittanut menoa, mutta kun juoksu tuntui helpolta ja Andyllakin oli menohaluja niin en alkanut jarruttelemaan. Cutty Sharkin jälkeen kympin kohdilla porukka kiihdytti yleisön huutopauhun innostamana niin että jäin parikymmentä metriä jälkeen kun halusin pitää vauhdin tasaisena. Tämä kostautui niin että jouduin juoksemaan muutaman kilometrin vastatuuleen ilman peesiapua.

Vasta 20km kohdalla sain Andyn taas kiinni ja puolimatkaan tulimme ajassa 1.19.43 eli noin minuutin suunniteltua nopeammin. Juoksu tuntui kuitenkin edelleen helpolta, joten en huolestunut vaikka Andy alkoikin jäämään nopeasti. Varsin pian alkoi kuitenkin reisissä painamaan ja 25km kohdilla alkoi olemaan selvää ettei 2.40 tule alittumaan, vaikka väliajat olivatkin riittävät aina 35 kilometriin saakka. Vaikka ”nautin” kaksi suolatablettia, uhkasivat reidet kramppailla jo ennen kolmea kymppiä. Kokoajan olisi tehnyt mieli juosta kovempaa, mutta reidet olivat aivan voimattomat ja 35:stä lähtien kuin puupökkelöt. Vaikka tuskat olivat taas kerran kovemmat kuin ikinä ennen (taitaa olla sama juttu joka kerta?), niin keskeytys ei ollut edes kovin vakavassa harkinnassa. Jotenkin olisi maalialueelle kuitenkin päästävä, eikä hölkkääminen tai kävely olisi ollut reisien kannalta sen helpompaa. Sain kuitenkin pidettyä vauhdin noin 4min/km:issä, joten vauhdin hyytyminen ei ollut ihan totaalista.

Vesipullojahan tuolla on tarjolla noin mailin välein ja välillä urheilujuomaakin. Otin vettä perinteiseen tapaan noin 5km välein ja sitä ennen mukana kantamani geelin. 4-5km ennen maalia otin veteen sekoitettavaksi tarkoitetun kofeiinitabletin siten että laitoin tabletin suuhun ja hörpin vettä pitkän matkaa. En ollut testannut tuota harjoituksissa, mutta ajattelin ettei ole mitään menetettävääkään. Voi olla että kofeiini (tai lumevaikutus) hieman piristi. Edelliset ainakin pari vuotta olen juossut maratonit kompressiosukissa, mutta nyt juoksin tavallisilla sukilla enkä huomannut mitään eroa. Taidanpa jatkossa käyttää kompressiosukkia (ja tarvittaessa myös kompressioshortseja) vain kylmällä kelillä.

Tunnelmahan tuolla oli jälleen kerran niin mahtava, että eiköhän ensi keväänäkin suunta ole Lontooseen. Voi olla että Mo Farahin ansiosta reitin varrella oli normaaliakin enemmän katsojia ja meteli monin paikoin huumaava. Vain jossain 10 mailin kohdalla oli hiljaisempi alue jossa mailin matkalla tie ei ollut molemmin puolin täynnä katsojia.

Puolikkaiden ajat olivat 1.19.43 ja 1.21.46, eli eroa 2.03. Tuohan taisi olla nopein aikani Lontoossa, enkä missään muuallakaan ole tainnut juosta kuin kerran tuota kovempaa. Joten voihan tuohonkin olla tyytyväinen, vaikkei kumpikaan tavoitteistani (2.40 alitus ja Mo Farahia ennen maalissa) toteutunut. Olihan se 3.47/km melko optimistinen tavoite kun harjoituksissa pääsin hädin tuskin 3.50/km. Suurin syy reisien aikaiseen kipeytymiseen lienee ollutkin siinä että pitkien kovien harjoitusten vauhdit olivat liian hiljaisia ja että pitkät (35k) lenkit jäivät turhan vähiin. Näihin tulee kesän aikana korjaus kunhan astmaoireet pysyisivät kurissa!

Reittipiiros ja väliajat.